Valikoituja, tuoreita lainauksia suomalaisesta mediasta, politiikasta, yhteiskunnallisilta toimijoilta ja korkeakoulumaailmasta.

Media

Anne Moilanen

  • Tulta munille aasinaivoisille miesasiamiehille!

    — Anne Moilanen (2.1.2009). Moilasen Manifesti 1. Tulta munille! YLE Radio 1. [Anne Moilanen on Naisasialiitto Unionin feministisen Tulva-lehden päätoimittaja.

    Vuoden freelance-journalisti 2008, perusteluista: "Tinkimätöntä älyllistä rehellisyyttä osoittaen Moilanen on myös johdonmukaisesti kieltäytynyt julkisuudesta silloin, kun asia-argumentteihin perustuvan väittelyn sijasta tiedossa olisi ollut pelkkää sirkusta, palkintoraati toteaa. – – Työssään Anne Moilanen osoittaa moraalista rohkeutta ja edustaa hienosti idealistista toimittajaihannetta." ]
    (Lähde.)

  • Opiskelin naistutkimusta sivuaineena Tampereen yliopistolla, ja minusta tuli feministi. Siellä ymmärsin, että en ole hullu enkä yksin.

    — Anne Moilanen (2008). Tulta munille, sanoi Moilanen. Helsingin Sanomat. (Sekundaarilähde.)

  • Vuoden 2009 feministi on huolestunut myös naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja vaatii, että väkivallasta puhutaan nimenomaan sukupuolittuneena ilmiönä.

    — Anne Moilanen (6.2.2009). Moilasen Manifesti 6. Moderni feministi saa nauraa! YLE Radio 1. (Lähde.)

  • Maltillinen tasa-arvokeskustelu loppuu Tulvassa. – – Uuden miesliikkeen nousu on kiinnostavaa. – – Kotron ja Sepposen tuore artikkelikokoelma on pääosin luokaton. Olen viime aikoihin asti ajatellut, että miesliike ja naisliike voivat kulkea rinta rinnan. Nyt on alkanut tympiä, että miesliikkeen suuri missio tuntuu kuitenkin olevan naisten mollaaminen. Tulvassakin on ajateltu, että vaikenemme nämä miesasiamiehet kuoliaaksi, mutta nyt on aihetta vastaiskuun.

    — Anne Moilanen (2008). Anne Moilasen haastattelu. Journalisti. (Lähde. Sekundaarilähde.)

  • Ehkä seksin osto on Suomessa sallittua juuri siksi, että kalapuikkoviiksikansanedustajat saavat rauhassa jatkaa huorissa käymistään?

    — Anne Moilanen (30.1.2009). Moilasen Manifesti 5. Prostituutiota ei voi selitellä! YLE Radio 1. (Lähde.)

  • [Osmo Tammisalosta ja Keisarinnan uudet (v)aatteet -pamfletista.] Naistutkimus ei ole luonnontiede, vaan monialainen yhteiskuntatiede, jossa tutkitaan myös ihmisiä. – – Ei ole aiheesta uutispommiksi, ei. Huvitun sentään siitä, että Tammisalo on oppiarvoltaan elintarviketieteilijä. Maksalaatikkotieteilijä! Kananmunatieteilijä! Tikkaritieteilijä!

    — Anne Moilanen (17.9.2006). Naisten autokauppa. Helsingin Sanomat. (Sekundaarilähde.)

  • Nuoren naisen paneminen ihmisoikeudeksi jokaiselle Suomen miehelle – siinäpä sitä on manifestia kerrakseen näille viiden pennin populistisille miesasiamiehille, joita näyttää nyt kaivautuvan esiin joka kolosta.

    Mikäli lama-Suomen mediaa on uskominen, miehet, nuo gorillasta seuraavat yksiaivosoluiset viettioliot, ovat hätää kärsimässä.

    — Anne Moilanen (5.3.2009). Moilasen Manifesti 10. Tulta munille! YLE Radio 1. (Lähde.)

  • Feminismi ei kuitenkaan ole syntynyt ratkomaan ensisijaisesti miesten ongelmia. Sitä varten tarvitaan oma liike – älykäs, rohkea, uudistusmielinen ja aidosti tulevaisuuteen katsova miesliike, joka toimii yhteistyössä feministien kanssa. – –

    Feministit ovat hyvin, hyvin kriittisiä paitsi yhteiskuntaa, myös toisiaan kohtaan. He todellakin odottavat toisilta feministeiltä parasta mahdollista suoritusta, fiksuinta kuviteltavaa vetoa joka käänteessä. Jos joku feministi on toiminut muiden mielestä tökerösti, se takuulla sanotaan ääneen.

    — Anne Moilanen (18.6.2008). Mitä te fiksut miesasiamiehet enää odotatte? Helsingin Sanomat. (Sekundaarilähde.)

  • Ironia on vaikea laji. – – Tällaisen kannen voi tehdä vain kerran elämässä, ja se on nyt.

    —Anne Moilanen (30.5.2008). Kerran elämässä. Tulva. (Lähde.)

    On olemassa jokin raja, kuinka kauan idioottien kanssa kannattaa keskustella. Nyt tuo raja on tullut vastaan. Tämä lehti hyökkää avoimesti miesaktivisteja vastaan pyrkien osoittamaan, miten vanhanakaisia, vääriä ja suorastaan vaarallisia monet heidän väitteensä ovat. Tulta munille!

    — Anne Moilanen (2008). Pääkirjoitus. Tulva 2/2008, s. 3. (Sekundaarilähde.)

  • Naisten kannattaisi alkaa kannattaa kotijoukkuetta. – – Nykynaisista ihailen Madonnaa ja suomalaisista feministeistä Kaarina Hazardia. – – Usein minua harmittaa se Suomessa tavallinen käsitys feministeistä, suuri halu mieltää feminismi ja feministit kauhean kielteisesti. En tiedä, mistä se johtuu. – – On aivan pötypuhetta, että Suomi olisi missään mielessä tasa-arvon eturintamassa. Päinvastoin olemme jääneet ihan hännille. Puhe siitä, että meillä muka olisi asiat hyvin, estää meitä näkemästä, miten järkyttävässä tilanteessa me itse asiassa olemme.

    — Anne Moilanen (1.5.2009). Puhekupla. YLE.fi.

    [Lue myös: Helsingin Sanomat: Suomi on maailman toiseksi tasa-arvoisin maa.] (Lähde.)

Feministisiä kannanottoja

  • Jos kiihkottomasti ja tosiasioita vertaillen asiaa tarkastellaan, on nainen miestä parempi. – – Vaikka naisten aivot ovat miesten aivoja pienemmät, naisten voittokulun taustalla on geneettisiä tosiasioita. – – Jos miesten aivot ovat kuin Pohjois-Korea pimennyksen aikaan, ovat naisten aivot kuin suurkaupungin valot.

    — Kirsi Virtanen (16.3.2009). Nainen on miestä parempi. YLE Radio 1. (Lähde.)

  • Tuorein suursaavutus on maailmanlaajuinen talouskriisi, jota naiset ja lapsetkin saavat maksaa vielä vuosikausia. Suomen poliittisesti korrektissa tekotasa-arvolassa sitä ei sopisi tietenkään korostaa, mutta tosiasia on, että juuri miehet panivat alulle talouskriisin. – –

    Valtaosa miehistä on ihan tavallista beeta-luokkaa eli niitä hitaita ja turhamaisia jonojen tukkijoita, joille ei tule mieleenkään hoitaa tavaroitaan säälliseen järjestykseen jo kotoa lähtiessään – saati sitten jonossa omaa vuoroa odottaessaan. Eläköön se pieni ero: alfa- ja beetaurosten ero.

    — Annamari Sipilä (22.2.2009). Mi€$asiaa. Helsingin Sanomat (Lähde.)

  • Tämän lisäksi feminismin ja feministien haukkuminen alkaa olla auttamattoman vanhanaikaista. Jos joku haluaa osoittaa olevansa vähän tyhmä tai yksinkertainen, hän alkaa mollata feminismiä. Kiihkeimmät feministien vihaajat löytyvät internetin keskustelupalstoilta. He toimivat nimimerkkien suojissa. Se kertoo häpeästä. – –

    Raskasfeministi toteaa yksinkertaisesti, että "olen feministi". Hän tietää, että fiksu kuulija tietää, että kellään fiksulla ihmisellä ei ole muuta vaihtoehtoa.

    — Annamari Sipilä (25.3.2007). Olen feministi, mutta... Helsingin Sanomat. (Lähde.)

  • Joka ainut yli 11-vuotias naispuolinen suomalainen on kokenut sen, mistä nyt puhutaan: joutunut miesten harjoittaman seksuaalissävyisen häirinnän kohteeksi. En sano, että kaikki miehet käyttäytyvät niin. Mutta pohjimmiltaan suomalainen yhteiskunta on syvästi naisvihamielinen.

    — Katja Martelius (8.2.2008). Naisten Suomi. Helsingin Sanomat. (Lähde.)

  • Tyttöjen äitinä olen valmis naulaamaan munistaan puihin ne miehet, joiden takia kaupungissa liikkuminen on epämiellyttävää niin pimeällä kuin päivällä.

    — Hilkka Olkinuora (2010). Kolumni: Vanhan naisen graffiti. Tulva 1/2010. (Lähde.)

  • Leijonakoru kaulassa ja kaljatölkki kädessä formuloita töllöttäviä reservin alikersantteja ei silti kannata vihata tai inhota. Sääliä heitä pitää. Ja auttaa. Vapauttaa. Vinkata, että isiltä opittu kulttuuri, tavat ja perinteet eivät ole mitään luonnonlakeja. Biologia ei määrää miestä olemaan äijä.

    — Jarkko Tontti (19.1.2009). Feminismi: miesten vapautusliike. Vihreä Lanka. (Lähde.)

  • Kokonaisvaltainen tyylin erotisoituminen oli minulle heti jotain, mistä tunnistin itseni. Olen antanut pakkeja väärien kenkien takia. – – Siksi tarkistan aina potentiaalisen ihmisen vaatekaapin ennen kuin uskallan miettiä sitä, onko suhteella tulevaisuutta vai ei. Ikävimmässä tapauksessa seuralaisella on vain yksi laskelmoitu vaateparsi minun miellyttämiseksi. Jos vaatekaapista löytyy latistavia yllätyksiä, pidemmälle ei kannata mennä. Treffeille nyt en edes päätyisi fetissittömän ihmisen kanssa. – –

    Olen fetissoitunut erityisesti asioihin, jotka rajoittavat ruumiillista liikkuvuutta ja tekevät minusta objektin - siihen kastiin kuuluvat korsetit, korkokengät ja nyörisaappaat. Olen fetissoitunut avuttomuuden ja objektiuden metaforiin.

    — Sofi Oksanen (2005). Paketissa. Image 3/2005. [Kirjailija Oksanen on saanut Helsingin yliopiston naistutkimukseen keskittyvän Kristiina-instituutin jakaman Vuoden Kristiina -arvonimen vuonna 2008 naistutkimuksen ja naisten aseman edistämisestä.] (Lähde.)

  • ["Oksasen mukaan suomalainen unelma on omakotitalo järven rannalla kaupungin keskellä, kaksi lasta ja kultainennoutaja."] Sen unelman takana juodaan paljon viinaa ja käytetään paljon väkivaltaa. – – Miehet ovat naisia suojellummassa asemassa. Vaarallisin paikka suomalaisnaiselle on koti. – – Tyypillisellä suomalaismiehellä ei ole kykyä kertoa tunteistaan ja sanojen sijasta hän käyttää väkivaltaa.

    —Sofi Oksanen (2009). Tanskan televisio DR2:n keskusteluohjelmassa Helsingin Sanomien mukaan. (Sekundaarilähde.)

  • [Heterokulttuurista.] Totta helvetissä mä haluan murskata sen! Eikä se ole edes kovin vaikeaa, heteroseksuaalisuus on nimittäin maailman epävakain konstruktio. Jollei sitä koko ajan vimmatusti ylläpidetä, se hajoaa palasiksi. Mainosten, lehtien, tv:n ja yhteiskunnan ylipäätään täytyy taukoamatta syöttää ajatusta siitä, että ainoa kunnollinen ihminen on hetero. – –

    Heterokulttuurin idea on sulauttaa kaikki poikkeavuudet osaksi itseään. – –

    Rakkaussuhteen tulisi olla sopimus ihmisten, ei ihmisen ja valtion välillä. Ongelmia tulee vasta, jos sopimuksen toinen osapuoli on merkittävästi toista heikommassa asemassa. Näin on esimerkiksi, jos toinen on hyvin nuori ja lähes aina silloin, kun toinen on mies ja toinen on nainen. – –

    Seksuaalikäännyttäminen on loistavaa. Vanha vitsi kuuluu, että jokainen nainen tarvitsee vain pienen sysäyksen oikeaan suuntaan. 1990-luvulla jenkkiaktivistien tunnuslause oli "10 % is not enough, recruit recruit recruit!". Nuoret ovat lähtökohtaisesti perverssejä ja kokeilunhaluisia. Kasvatusoppaiden mukaan "13-vuotiaana monet tytöt ovat kiinnostuneita omasta sukupuolestaan, mutta ei hätää, se menee kyllä ohi." – –

    Käännytystä homoseksuaalisuuteen voi ja kannattaa ehdottomasti harrastaa. Parhaiten se sujuu käytännön harjoituksilla. – –

    ["Haluavatko seksuaalianarkistit hajottaa perinteisen perheinstituution?"] Kyllä haluamme! Päivi Räsänen on queer-sensitiivinen henkilö ja ymmärtää erittäin hyvin, missä vaara piilee. Toiminnan ydin on horjuttaa heteroperheen ja -parisuhteen ylivalta-asemaa yhteiskunnassa. – –

    "Seksin alaikärajaa laskettava (nyt 16 vuotta): JAA"

    — Akuliina Saarikoski (2009). Akuliina Saarikoski. City-lehti 14/2009. [Saarikoski on "anarkisti, feministi, eläinaktivisti ja seksuaalianarkisti". Toimittaja ja kolumnisti mm. YLEssä. TV 1:n ajankohtaisohjelmien toimittajan Jyrki Saarikosken tytär.] (Lähde.)

  • Näiden sanojen myötä heteroseksuaalisuuden ylivalta on ohi! – – Aina kun huudat: olen hetero, yksi pimeän kujan homo kuolee. – – Jos olet nainen, joka itkee hiekkalaatikon reunalla ja suunnittelee Ikean katolta hyppäämistä, kaappaa lapsesi ja juokse.

    — Akuliina Saarikoski (4.6.2009). Bensaa liekkeihin! Akuliinan manifesti 1. Kesähäät ja miten niitä sabotoidaan. YLE Radio 1. (Lähde.)

  • Unelmani on, että voisin sanoa olevani ammattifeministi, tasa-arvosetä.

    — Jouni Varanka (30.11.2003). VOX: Tosimies. Kumppani 6/2003. [Profeministiksi tunnustautunut Varanka on koonnut STM:n Miehet ja tasa-arvopolitiikka -julkaisun (2006). Nyk. suunnittelijana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella.] (Lähde.)

  • Mielestäni koko suomalainen kehitysapu tulee kohdentaa kehitysmaiden naisten ja tyttöjen terveydenhuoltoon, koulutukseen sekä ehkäisyneuvontaan. Puhdas vesi, lukutaito ja kierukka auttavat naisia auttamaan itseään.

    — Kaari Utrio (25.3.2010). HS-raadin vastaukset kysymykseen: Onko kehitysapu tehokas tapa auttaa kohdemaita? Helsingin Sanomat. [Kirjailija, feministi.] (Lähde.)

  • Tiivistetysti: se, että miehet ylipäätään hahmottavat maskuliinisuuden sukupuolena, on feministien ja sukupuoliteoreetikoiden vuosikymmenten kuluessa tekemän työn tulosta. Heidän työnsä hedelmää on, että nyky-Suomessa myös miehet mieltävät itsensä sukupuolittuneiksi olioiksi ja voivat avoimesti tunnustaa, että sukupuoli on heille ongelma.

    Miesasiaa ajavien tulisikin syytösten sijaan kiittää feministejä, koska he ovat auttaneet miehiä tunnistamaan oman sukupuolittuneisuutensa. Sukupuoli on sosiokulttuurinen rakenne.

    — Annamari Vänskä (2008). Miesasiamiesten kritiikillä on väärä kohde. Helsingin Sanomat. [Fil. tri, queer-tutkijatohtori Helsingin yliopistossa.] (Sekundaarilähde.)

  • Ei ole vain kahta sukupuolta, vaan monia sukupuolia. Tässä on kysymys myös homoista, transsukupuolisista, heteroista ja heidän oikeuksistaan.

    — Jiri Nieminen (27.02.2009). Miespolon pelastus. Aamulehti. (Lähde.)

  • Jatkossa jaoin Mustia helmiä julkisuudessa osoitetusta naisten halveksunnasta tai ohittamisesta – niistä kehittyi paljonkin mekkalaa aikaan saanut sikapalkinto. Se, sikapalkinto siis, ei varmaan ollut kaikkein korrektein tapa osoittaa, miten naisia ei oteta vakavasti, mutta oli siitä yksi iso ilo ja hyöty! – – sikapalkinto ”antoi luvan” nostaa meteliä naisin kohdistuvista arvioinneista, halveksunnasta, naurettavaksi tekemisestä. – –

    Naisten tunnin ja Naisten teemaIltojen kohdalla kysymys oli vain hiukan muusta: ensimmäisistä nimenomaan naiskuuntelijoille suunnatuista tiedostavista feministisistä ohjelmista – – miksi meillä täällä Ylessä ei enää juuri ole naiserityisiä ohjelmia… – – uudet tyttösukupolvet kasvavat ja muuttuvat nuoriksi naisiksi, joutuvat kokemaan saman ikiaikaisen asian – miltä nainen saa näyttää tai sitten ei saa, miten naisen tulee olla tai sitten ei ole sopivaa olla?

    — Päivi Istala (5.3.2010). Naistenpäivä ennen ja nyt. YLE Radio 1. (Lähde.)

  • ["Veronika Honkasalon johtama feministijärjestö halusi kääntää sukupuolikeskustelun suuntaa, kun se lähetti ulkoministeri Ilkka Kanervalle pikkuhousut protestiksi."] Mutta pidän tuomittavana myös sitä, että lähetellään työkännykästä eroottiselle tanssijalle, huomattavasti nuoremmalle henkilölle tekstiviestejä. Sen ymmärtää ehkä paremmin, jos sukupuoliroolit kääntää toisinpäin, ja ajattelee, että joku naisministereistä olisi toiminut vastaavasti. Lähettänyt jollekin Hunksin tanssijamiehelle tällaisia tekstiviestejä. – –

    ["Milloin arveluttava käytös muuttuu häirinnäksi ja ahdisteluksi?"] On korostettu, että on lähdettävä kokijan tai uhrin näkökulmasta. Kun hän kokee sen seksuaaliseksi häirinnäksi tai sukupuoliseksi häirinnäksi, silloin se täyttää kriteerit. – – Olen varma, että naiset pystyvät sanomaan, mikä on häirintää tai milloin kohtelu tuntuu häirinnältä.

    — Veronika Honkasalo (15.3.2008). 12 kysymystä: Kanerva-kohu toi veljeilyn esiin Aamulehti. [Naisasialiitto Unionin puheenjohtaja. "Naisasialiitto Unionissa ja sen Tulva-lehdessä vuodesta 2000. Tekee sosiologian alan väitöskirjaa monikulttuurisesta tyttötyöstä."] (Lähde.)

  • Menossa on homososiaalinen romanssi, jonka osapuolina ovat politiikan toimittajat ja ulkoministeri – – Se on täysin tiedostamatonta. Miehet tukevat miehiä.

    — Mikko Lehtonen (15.7.2007). Kukonpojasta kunnon mieheksi. Helsingin Sanomat. [Mediakulttuurin professori Tampereen yliopistossa.] (Sekundaarilähde.)

  • Paljon kommentteja sai esimerkki, jossa ”keski-ikäinen mies tuijottaa kolmekymppistä naisalaistaan silmiin aina, kun he puhuvat keskenään. Naisesta se on epämiellyttävää. Firman juhlissa mies hakee naista tanssimaan ja kyselee naisen parisuhteesta: onko sitä ja onko se onnellinen.”

    Kaisa Kauppisen mukaan kyseessä on ”seksuaalinen häirintä, klassinen tapaus. Tilanteen ahdistavuutta naiselle lisää se, että häiritsijä on hänen esimiehensä. Esimiehen ja alaisen välillä on valtasuhde. Nainen ei koe voivansa puolustautua kuten voisi, jos vastapuoli olisi kollega.”

    Kommentoijat ihmettelevät, eikö silmiin saa enää katsoa.

    — Talouselämä (16.3.2010). Seksuaalinen häirintä puhuttaa. Talouselämä. [Kaisa Kauppinen on Työterveyslaitoksen vanhempi tutkija.] (Lähde.)

  • ["Viime viikolla Vesa Keskisen nimi eli päivästä toiseen iltapäivälehtien lööpeissä erittäin ikävissä merkeissä, kun hän joutui raiskausepäilyjen kohteeksi."] Maanantain Ilta-Sanomissa naisjärjestöt paheksuvat julkisesti Keskisen puheita. Naisasialiiton pääsihteeri Leena Ruusuvuori jopa toivoo, että järkevät ihmiset eivät enää ostaisi mitään Keskisen kaupasta.

    — Talouselämä (4.6.2007). Vesan ja Sedun erilaiset bileet. Talouselämä. [Lue myös: Vesa Keskiselle 18 000 euron korvaus raiskausväitteistä - naisille tuomio, Uusi Suomi 27.2.2009] (Lähde.)

  • Naispresidenttiys on Suomessa kääntynyt jossakin määrin tasa-arvoasiaa vastaan.

    — Jaana Kuusipalo (24.8.2006). Tutkija: Naispresidenttiys hidastaa tasa-arvon toteutumista Suomessa. Helsingin Sanomat. [Naistutkija Jyväskylän yliopistossa.] (Lähde.)

  • Naistutkimukseen erikoistunut Helsingin yliopiston valtio-opin laitoksen tutkija Sari Roman-Lagerspetz epäilee, että Audi-johtaja Esko Kiesin naiskommenttien tavoitteena on tuoda vanhat sukupuolikäsitykset jälleen esille. Roman-Lagerspetz esittää näkemyksensä Ylen uutisten haastattelussa.

    Hänen mukaansa vanhakantaisten käsitysten kannattajat ujuttavat vanhoja käsityksiä muun muassa verhoamalla ne tasa-arvokäsitteiden sisälle. Tutkija perustaa argumenttinsa eri tiedelehdissä julkaistuille tutkimuksille – – ei usko, että Kiesin haastattelu markkinointialan ammattilaisille suunnatussa erikoislehdessä on sattumaa – – perinteiset stereotypiat palvelevat kaupallista kulttuuria.

    — Aamulehti (2009). Salaliitto? Naistutkijan mukaan Audi-miehen kommentit eivät olleet sattumaa. Aamulehti. (Lähde.)

  • Miehet ovat oikeita vellihousuja naisiin verrattuna.

    — Juha Mieto (1.6.2007). Joka kuudes kansanedustaja tunnustautuu feministiksi. Turun Sanomat. [Feministiksi tunnustautunut keskustan kansanedustaja. "Suhteessa eniten feministejä näyttää kyselyn mukaan olevan vihreiden ja Rkp:n riveissä. Vastanneista naisista vajaa puolet ja miehistä joka viides tunnustautui feministiksi."] (Lähde.)

  • Vain nainen voi tietää toiseuden tunteen kun elää vähemmistössä.

    — Sirpa Hertell (31.10.2009). Vihreät paneelissa: Homopuolue on myös feminismipuolue. Helsingin Sanomat. [Vihreät Naiset ry:n pääsihteeri. Naisjärjestöjen keskusliiton pääsihteeri vuosina 2001-2003.] (Lähde.)

  • Mies on alastomana parhaimmillaan. Eihän kukaan halua sänkyynsä isovatsaista miestä.

    — Lenita Airisto. Ilta-Sanomille Iltalehden mukaan. (Sekundaarilähde.)

Politiikka

  • Yksi toimittaja kysyi minulta, että kun Göran Persson, Ruotsin ex-pääministeri, määrittelee itsensä feministiksi, mitä minä olen. Kun kuvani Perssonista ei vastaa kaikkia feminismin tunnusmerkkejä, niin vastasin: jos Persson on omasta mielestään feministi niin minä olen vähintäänkin radikaali feministi.

    — Stefan Wallin (17.5.2009). Leppäkerttuja etsimässä. Kaleva. [Tasa-arvoasioista vastaava ministeri 19.4.2007-, RKP.] (Lähde.)

  • Vihreiden naisten pääsihteerin Sirpa Hertellin mielestä miehet eivät voi olla feministejä, sillä aate on sukupuolisidonnainen.

    Vihreä Lanka (17.8.2009). Vihreissä taistellaan feminismistä. (Lähde.)

  • [Kysymykseen "Miksi puolueenne naisjärjestö on olemassa?"] Naiset eivät ole tasa-arvoisessa tilanteessa miesten kanssa. Pankinjohtajista 33% on naisia, pörssiyhtiöiden johtajista 13%, ammattiyhdistysten johtajista 16%. Päivälehtien päätoimittajista 12 prosenttia on naisia. Naisen euro on edelleen 80 senttiä, ja eläke 75 senttiä. Nämä ovat mielestäni syitä, joiden vuoksi naisjärjestöjä tarvitaan.

    [Kysymykseen "Onko nainen puolueessanne tasa-arvoinen?"] Eduskuntaryhmämme 14 jäsenestä 9 on naisia. Myös muun muassa kaikki ministerimme ja eduskuntaryhmämme puheenjohtaja ovat naisia. Voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että nainen on puolueessamme erinomaisen tasa-arvoinen.

    — Heli Järvinen (2008). Vihreiden Heli Järvinen haluaa vaikuttaa asioihin myös aidan toisella puolella. MTV3. [Kansanedustaja (vihr.)] (Lähde. Sekundaarilähde.)

  • Mitä tapahtuisikaan, jos naiset tekisivät vain 80% työstä, koska saavat vain 80% palkasta. Ravintolassa ruoka jäisi uuniin, sairaalassa ihmiset puolihoitoisiksi, päiväkodissa lapset pukematta pihalle jne. Jos palkkaeroja ei saada kurottua umpeen, on naisten “leivän hintaa” laskettava tai verotusta alennettava sukupuolen mukaan.

    — Tarja Filatov (2008). Vallan naiset: SDP:n puoluekokous. Dooris 2/2008, Demarinaisten lehti (s. 6).

    [Lue myös: linkkejä palkkatasa-arvosta ja Pauli Sumasen Lista henkilöistä/yhteisöistä, jotka ovat lausuneet: "Naisen euro on 80 senttiä".

    Filatov on pitkäaikainen työministeri (SDP) ja toiminut tiedottajana tasa-arvovaltuutetun toimistossa.]
    (Lähde.)

  • Kun naisten asema parani, miehet havahtuivat tarkastelemaan tasa-arvoa. Syylliseksi miesten ongelmiin löytyi nainen. – – tietää mistä puhutaan, kun puhutaan vihaisesta miesliikkeestä. – – Reiham Salam toteaa artikkelissaan Machon kuolema, että viimeistään finanssikriisin aiheuttama lama tulee romuttamaan elättäjämiehen mallin. Työpaikat katoavat nimenomaan miesvaltaisilta aloilta. – – Missä ovat miesasiamiehet, joiden mielestä miehen suurin vihollinen ei ole nainen vaan vanhentunut miesrooli? – – Men's rights -liikkeet alkoivat saada jalansijaa. Nämä liikkeet julistivat, että miehillä ei ollut enää lainkaan valtaa, heitä syrjittiin ja he olivat naisten yleisen mutta vaietun väkivallan uhreja. Näitä väitteitä ei perustettu tutkittuun tietoon ja monia niistä voi pitää lähinnä naisvihaan perustuvina - yleensä yhdistettynä rasismiin ja homofobiaan. – –

    Miesten etuoikeudet ovat niin hyvin sisäistettyjä, että ne ovat näkymättömiä. – – Kansainvälisten esikuviensa mukaisesti myöskään suomalainen vihainen miesliike ei suostu keskustelemaan miesten etuoikeuksista yhteiskunnassa. – – Jos tavoitteena olisi yhteiskunta, jossa miehet ja naiset ja kaikki siltä väliltä ovat tasa-arvoisia ja vapaita olemaan sellaisia kuin ovat eivätkä sellaisia kuin vallitsevat käsitykset miehisyydestä ja naiseudesta määräävät, ei voida sivuuttaa sitä, että miehillä on edelleen enemmän valtaa, rahaa, edustusta, arvostusta ja niin edespäin.

    — Sonia Meltti (2009). Booris 4/09: Vihaiset miehet keskustelupalstoillaan. Dooris, Demarinaisten lehti. (Lähde.)

  • [Peruspalveluministeri Paula Risikko] Ministeri muistutti, että tekemistä riittää vielä, vaikka naisten, äitien ja lasten terveydestä voidaan Suomessa olla ylpeitä.

    — MTV3 (09.5.2010). Risikko: Palveluja suunnattava köyhille perheille MTV3. (Lähde.)

  • Naisen euro on edelleen vain 80 senttiä.

    — Tarja Halonen (1.3.2006). Tasavallan presidentti Tarja Halosen virkaanastujaispuhe. Tasavallan presidentin kanslia. [Tasavallan presidentti 2000-.] (Lähde. Eduskunta.)

  • Presidentti Tarja Halosen mukaan sotilaallisista konflikteista kärsivät usein eniten naiset ja tytöt. Valenciassa Espanjassa naisseminaarissa puhunut Halonen sanoi, että juuri heidän ihmisoikeutensa ovat sotien aikana vaarassa.

    — YLE (27.3.2010). Halonen: Naiset ja tytöt kärsivät sodista pahimmin. YLE. (Lähde.)

  • Joidenkin mielestä olisi parasta, että kaikki valta pitäisi keskittää yhdelle taholle, mieluiten miehelle, niin sitten ei ole epäilyksiä, kuka päättää asiasta.

    — Tarja Halonen (2.2.2010). Halosen raivonpuuska kummastuttaa. Karjalainen. (Lähde.)

  • Feminismi on analyysiväline, jolla pureudutaan sukupuolisidonnaiseen valtajärjestelmään.

    — Maarit Feldt-Ranta (2010). Koulutus, työ ja julkiset palvelut ovat tasa-arvon vankka ydin. Feministinen aloite. [SDP:n puoluesihteeri.] (Lähde.)

  • Tarvitsemme feminististä johtajuutta ja sitä, että tunnistamme ne tekijät ja rakenteet, jotka ohjaavat kehitystä. Erilaisia indikaattoreita, eli tapoja mitata taloutta ja sosiaalista kehitystä, on jo olemassa. Meille ei vain kerrota niistä.

    — Arja Alho (26.4.2010). Naiset näyttävät tien ulos talouskriisistä. Demarinaiset. (Lähde.)

  • ”Uusi” miesliike täyttää erinäiset forumit aggressiivisilla vastalauseilla, joilla se pyrkii illegitimoimaan feminismin esiin nostamat näkökohdat. – – Esimerkiksi sukupuolten välinen palkkaero pyritään mitätöimään todistamalla ne tilastollisiksi harhoiksi – – Jos tässä kohtaa päättää jatkaa keskustelua, tekee suuren virheen. – – Miesnäkökulma on epäilemättä saanut vähemmän sijaa tasa-arvokeskustelussa, koska miehen ymmärtäminen sukupuoleksi ylipäänsä on verrattain uusi ilmiö. – –

    Jos ryhdytään kinastelemaan siitä, mitä mitkäkin uhritutkimukset väkivallasta ja pahoinpitelyistä sanovat, mennään aivan hakoteille. Naisten tai miesten kokeman sorron määrää ei ole mitenkään mahdollista mitata ja sitten verrata rinnakkain. – –

    Tasa-arvokeskustelussa kaikki tilastot voitaisiin kokeilla heittää mäkeen ja keskittyä olennaiseen: yhteisenä tavoitteena on oltava vapautuminen sukupuoliroolien kahleista ja yhtäläiset oikeudet.

    — Elina Aaltio (2008). Vastakkainasettelusta on pitkä matka vapauteen. Dooris, Demarinaisten lehti 3/2008, s. 17. [VTM, sosiaalipolitiikka. Kirjoittanut TANEn julkaisun "Vapaaksi marginaalista – marginaalista vapautta" (2009).] (Lähde.)

  • Suurin harhaluulo tasa-arvoisesta varhaiskasvatuksesta on se, että päiväkoteihin tarvittaisiin lisää miespuolisia työntekijöitä tarjoamaan miehen mallia pienille pojille. Väärin. ”Miehen” tai ”naisen” malleja nimenomaan ei tarvita, mikäli halutaan edistää tasa-arvoa. – –

    Tarvitaan asenteiden ja ajatusrakenteiden tiedostamista ja tietoista muuttamista. Siihen kykenevät kyllä sekä miehet että naiset. Mutta arkijärjen käyttö ei ole silloin sallittua. Tarvitaan kriittistä analyyttisyytta.

    — Elina Aaltio (4.10.2008). Tasa-arvoa, juhlia ja nuorten kohtaamisia. Tasa-arvoa tahdonvoimalla -blogi. (Lähde.)

  • Sukupuolten välinen ja sisäinen epätasa-arvo johtuu patriarkaalisesta ja heteronormatiivisesta valtajärjestelmästä. – – Sukupuolen sosiaalinen konstruktio on tärkein sukupuolirooleja selittävä tekijä – – Tiedostaminen on ensimmäinen askel vapautumisen tiellä. – – Tämä tarkoittaa olemassa olevien heteronormatiivisten ja maskuliinisten vallankäytön ja valtahierarkioiden murtamista. – – Sosialidemokratian on sitouduttava naisliikkeen päämääriin. – – Väkivaltaa käytetään miesten valta-aseman eli patriarkaatin uusintamiseen. – – Myös nainen voi harjoittaa miehisiä väkivallan muotoja. – – Kriittisen sukupuolentutkimuksen tuloksia tulee ryhtyä käyttämään paremmin hyväksi koulutuksessa ja sen suunnittelussa. – – Naisvaltaisten alojen huonompaa palkkatasoa ei voida selittää työn vaativuudella tai koulutustasolla. Kyse on patriarkaalisesta vallankäytöstä ja taloudellisesta sorrosta. Lisäksi naisten pitäminen syrjässä päätöksen teosta on kulttuurista sortoa. – – Sukupuolten väliset palkkaerot on poistettava. – – Heteronormatiivisuus on patriarkaatin tapaan hegemoninen valtarakenne ja diskurssi, jolle sukupuolisopimus myös suomalaisessa yhteiskunnassa rakentuu. – – Heteronormatiivisuutta tulee purkaa määrätietoisesti koulutuksen ja kasvatuksen kautta tarjoamalla tietoa eri seksuaalisuuksista ja sukupuoli-identiteeteistä.

    — Sosialidemokraattiset Opiskelijat SONK ry. (25.11.2007). Feministinen manifesti. Sosialidemokraattiset Opiskelijat SONK ry. [Valtakunnallinen poliittinen opiskelijajärjestö.](Lähde.)

  • Raiskauksen uhrin kohtalo raivostuttaa. Auton naarmuttamisestakin saa suuremman rangaistuksen kuin seksuaalisesta väkivallasta. – – Naisten asema laman jaloissa työmarkkinoilla ei näytä nyt hääviltä. – – Kiintiöt ovatkin miehille siunaus. Heilläkin on nyt mahdollisuus tulla valituiksi eri tehtäviin 40–60-jaolla.

    — Merja-Hannele Vuohelainen (9.4.2009). Feministi ei säästä itseään. Uutispäivä Demari. [Demarinaisten toiminnanjohtaja.] (Lähde.)

  • Suurimmillaan sukupuolten eriarvoisuus oli yrityksiltä saatavassa vaalirahassa. – – Nyt kirkastui, miksi kokoomuksen johtoon on kaikista puolueista pesiytynyt eniten miehiä.

    — Heidi Hautala (2010). Vaalirahalla on sukupuoli. Feministinen aloite. [Vihreiden europarlamentaarikko, TANEn puheenjohtaja.] (Lähde.)

  • Oli melko yllättävää oppia, että naisia menetetään luonnonmullistuksissa neljätoista kertaa enemmän kuin miehiä. [Ilmeisesti Hautalan väite on peräisin yhdestä (1) poikkeuksellisesta Bangladeshin vuoden 1991 hirmumyrskystä, jos naiset ja lapset lasketaan yhteen. (IUCN.)] Vai oliko sittenkään? Naisen elämällä ei kaikkialla ole samaa arvoa kuin miehen elämällä. [Todennäköisiksi syiksi lasten ja vanhusten suureen hukkumiskuolleisuuteen mainitaan fyysinen koko, voima ja kestävyys. (Lähde.)]

    — Heidi Hautala (22.4.2009). Ilmastonmuutoskin tunnistaa sukupuolen. Tasa-arvovaalit.fi. (Lähde.)

  • Suomea on aina pidetty tasa-arvon mallimaana. Tosiasiassa olemme vaarassa jäädä peränpitäjiksi. – – Valtiovallan ei pidä olla kolmikannassakaan äänetön yhtiömies, vaan aktiivinen tasa-arvon eteenpäin viejä.

    — Sari Sarkomaa (2010). Ryhtiä tasa-arvotyöhön. Feministinen aloite. [Kokoomuksen puoluevaltuuston puheenjohtaja ja kansanedustaja, entinen opetusministeri.] (Lähde.)

  • Suomessa joka viides nainen joutuu parisuhteessaan pahoinpidellyksi. – – Parisuhdeväkivaltaa esiintyy kaikissa eri sosiaaliryhmissä. Se ei riipu koulutuksesta, tulotasosta tai elinympäristöstä.

    — Sari Sarkomaa (19.4.2010). Jokaisella on vastuu puuttua perheväkivaltaan. Sari Sarkomaan blogi. (Lähde.)

  • Ajatus siitä, että sukupuolten välistä tasa-arvoa parannettaisiin huonontamalla niiden tilannetta, joilla on asiat paremmin, on takaperoinen.

    — Paavo Arhinmäki (23.2.2010). SDP:n "pakkopalvelu" ei käy Arhinmäelle. Iltalehti. [Vasemmistoliiton puheenjohtaja.] (Lähde.)

  • Miesliike on vähän niin kuin suomalainen kateus. – – Aivan samalla tavalla miesasiamiehet ovat lähteneet siitä, että tärkeintä ei ole miehen vapauttaminen ahdistavasta mieskuvasta, vaan sota naisia vastaan. Viimeksi tätä alaluokilla opittua tyttöbakteerikammoa on hehkuttanut eräs lystikäs ukkeli peräti kahdessa julkaisussa.

    Mutta kenties mielenkiintoisinta tässä avauksessa ei ole sen kiimainen misogynia, vaan eräs taloustieteen paradigman haastava väite: työ onkin sitä tehokkaampaa, mitä enemmän siihen käytetään aikaa!

    — Jami Järvinen (8.4.2010). Makkaranmuotoista politiikkaa. Kansan Uutiset - Blogi. (Lähde.)

  • Viime aikoina olemme keskustelleet miehiin kohdistuvasta parisuhdeväkivallasta. Puolueemme on feministinen, mutta feminismi ei ole sidottu siihen, onko uhrina nainen vai mies.

    — Jyrki Kasvi (2009). Jyrki Kasvi. Tekniikan ihmeaikuinen. City-lehti 20/2009. (Lähde.)

  • Lainsäädäntö velvoittaa feminismiin jo nyt, kertoi professori Kevät Nousiainen. – – Pitkä, mutta välttämätön taival on päiväkodista ja koulusta lähtevä valistus. Tasa-arvo pitää istuttaa kaikkiin rakenteisiin niin, että pojat saavat itse päättää päiväkodissa, leikkivätkö legoilla vai nukeilla. Lopulta tullaan tietenkin priorisointiin: käytetäänkö yhteiskunnassa resursseja miesten toiminnasta aiheutuviin vai miesten kokemiin ongelmiin? – – Feminismin tavoite on lisätä kirjoa erilaisten yksilöiden valinnanmahdollisuuksiin ja lopettaa ihmisten kohtelu tasapäisinä massoina.

    — Syöjätär (2006). Tiina Hakkarainen: F-sana sanotaan niin kuin se on? Syöjätär 1/2006. Vihreät naiset ry.

    [{Naisoikeuden professuurin hakumenettelystä. Professorit Urpo Kangas ja Mika Hemmo} olivat käyneet läpi Nousiaisen tuotantoa ja todenneet sen suppeahkoksi. Ongelmana mainitaan erityisesti se, että kun Nousiainen 1997 nimitettiin määräajaksi kyseiseen virkaan, hänen pääansionaan oli vielä julkaisematon käsikirjoitus, jota ei sittemmin koskaan julkaistu. – – "vaarana on, että tasa-arvokysymyksiin keskittyvän viran täyttämisessä paradoksaalisesti loukataan mahdollisia kilpahakijoita kohtelemalla heitä epätasa-arvoisesti" —Helsingin Sanomat: Naisoikeuden professuurista kehkeytyi tasa-arvoriita, 21.4.2009.] (Lähde.)

  • Karu tosiasia on, että valkoihoisen heteromiehen ei kannata lähteä ehdolle vihreiden listoille eikä toimia vihreissä muutenkaan. Niille, jotka eivät tätä usko, tiedossa on pelkkiä pettymyksiä, kunnes tosiasiat kirkastuvat ja he tajuavat suunnata tarmonsa toisaalle.

    — Jarkko Tontti (10.11.2008). Viimeinen vihreä mies sammuttaa valot. Vihreä Lanka. (Lähde.)

  • Jos ei takerruta sanaan, päästään keskustelemaan asioista. Tärkeintä on feminismin edistäminen käytännössä.

    — Oras Tynkkynen (2006). Tiina Hakkarainen: F-sana sanotaan niin kuin se on? Syöjätär 1/2006. Vihreät naiset ry. (Lähde.)

  • Feminismi on kaikkien etu!

    — Vihreiden ehdokkaiden tiedote (9.12.2006). Tiedote: Vihreät ehdokkaat Turussa: “Feminismi on kaikkien etu!” Oras Tynkkynen.fi. (Lähde.)

  • ["Spidlan mukaan epätasa-arvoinen tilanne on ongelmallinen semminkin, kun nykyään jo yli 60 prosenttia kaikista yliopistotutkinnoista on naisilla."] Naiset ovat pätevämpiä kuin miehet, ja miesten on vedettävä tästä johtopäätökset.

    — Vladimir Spidla (4.3.2009). EU:n tasa-arvokomissaari torjuisi sukupuolten palkkaeroja naiskiintiöillä. Turun Sanomat. [Euroopan unionin tasa-arvoasioista vastaava komissaari.] (Lähde.)

  • Monet ultraradikaalit näkemykset ovat parrasvalojen varjoissa päätyneet osaksi kansallista lainsäädäntöämme. – – Kun menettely ei erittele asiantuntijaa ja lobbaria, se avaa eri eturyhmille oivan tavan tuoda lainsäädäntöön radikaaleja näkemyksiä asiantuntijalausuntona. Seksin ostokieltolakia säädettäessä monet naisjärjestöt esiintyivät asiantuntijoina, vaikka heidän asiantuntemuksensa oli vähintäänkin yksipuolista. – –

    Esimerkiksi Naisjärjestöjen keskusliitto suhtautuu avoimen vihamielisesti sellaiseen tieteelliseen tutkimustyöhön, joka ei tue sen ajamia näkemyksiä. Järjestön jäsenet ovat mm. vastustaneet naisten väkivaltaisen käyttäytymisen tutkimuksen rahoittamista, koska se rikkoo kuvaa naisesta perheväkivallan uhrina. Itse tutkimuksen havaintojen todenperäisyydellä ei ole järjestölle merkitystä. – –

    Kun Ruotsi valmisteli omaa, syystäkin historialliseksi kutsuttua seksinostokieltoaan, maan parlamentti, riksdagen, kuunteli asiantuntijana mm. Melbournen yliopiston apulaisprofessoria Sheila Jeffreysiä. Jeffreys on seksuaalipoliittinen radikaali sanan varsinaisessa merkityksessä. Hän edustaa näkökantaa, jonka mukaan kaikki miehen ja naisen välinen sukupuolinen kanssakäyminen on alisteista. Hän on myös kutsunut heteroseksuaalista avioliittoa petokseksi. Jeffreysin asiantuntijastatus perustuu poleemisiin kirjoituksiin ja muutamaan seksuaalisille vähemmistöille suunnattuihin kyselytutkimuksiin. – –

    [Suomen] Lailla oli toki tukijansa. Niihin kuuluivat mm. ihmiskauppaa seuraavan yksikön perustanut ulkoministeriö, Nytkis (naisjärjestöt yhteistyössä), tasa-arvovaltuutettu ja tasa-arvoasiain neuvottelukunta.

    — Eero Iloniemi (10.10.2008). Valiokunnat kuulevat lobbareita asiantuntijoina. Nykypäivä. (Lähde. Sekundaarilähde.)

Naisjärjestöt ja aggressiotutkimuksen rahoitus

  • Naisjärjestöjen Keskusliitto on kiinnittänyt huomiota uuden, naisten aggressiota käsittelevän hankkeen laajamittaiseen tukemiseen. RAY on alustavasti myöntänyt Naisen aggressio läheisissä ihmissuhteissa –hankkeelle [ks. Ensi- ja turvakotien liitto: Vaiettu naiseus -projekti] (2004 - 2008) 430.000 euroa. Hankkeen tarkoituksena on kartoittaa naisten fyysisen väkivallan lisäksi myös henkistä ja seksuaalista väkivaltaa. – –

    Suomalaisen lähisuhdeväkivallan suurin ongelma on miesten naisiin kohdistama fyysinen väkivalta. – –

    Keskusliiton mielestä on outoa, että RAY tukee laajasti sellaista väkivallan ehkäisytyötä, joka ei kohdistu em. suomalaisen väkivallan perusongelmaan, vaan ihmettelee RAY:n päätöstä kanavoida merkittäviä summia lähisuhdeväkivallan ehkäisyyn suunnatuista varoista valtakunnalliselle lastensuojelujärjestölle, Ensi- ja turvakotien liitolle (ETU). – –

    Naisten suojelu on parasta lasten suojelua.

    — Naisjärjestöjen Keskusliitto (2004). Naisjärjestöjen Keskusliitto ihmettelee RAY:n avustusten jakoa. Tiedote 12.2.2004.

    [Lue myös: Jyväskylän Kaupunkilehti: Äiti lyö omaa lastaan useammin kuin isä & YLE: Lapsiaan pahoinpitelevät alkoholistiäidit yhä suurempi ongelma. ] (Lähde.)

  • Vihreät Naiset ry on kiinnittänyt huomiota uuden, naisten aggressiota käsittelevän hankkeen laajamittaiseen tukemiseen. RAY on alustavasti – – Vihreät Naiset ry ihmettelee päätöstä kanavoida merkittäviä summia – –

    Vihreät Naiset ry pitää ensiarvoisen tärkeänä, että avustuksista päätettäessä kohdistetaan huomio erityisesti naisille suunnattuihin palveluihin, joita tarjotaan myös perheettömille, lapsettomille ja vammais- ja maahanmuuttajanaisille.

    — Vihreät Naiset ry (2004). Vihreät Naiset ry ihmettelee RAY:n avustusten jakoa. Tiedote 12.2.2004. (Lähde.)

  • Vasemmistonaisten hallitus on kiinnittänyt huomiota uuden, naisten aggressiota käsittelevän hankkeen laajamittaiseen – – vaan ihmettelee RAY:n päätöstä – –

    Naisten suojelu on parasta lasten suojelua. – – Suomalaisen lähisuhdeväkivallan ydin on edelleen miesten naisiin kohdistuvasta väkivalta eikä naisten miehiin kohdistama väkivalta.

    — Vasemmistonaisten hallitus (2004). Vasemmistonaiset ihmettelee RAY:n avustusten jakoa. Tiedote 16.2.2004. (Lähde.)

  • Suomen Keskustanaiset on kiinnittänyt huomiota uuden, naisten aggressiota – – ihmettelee – –

    — Suomen Keskustanaiset ry:n hallitus (2004). Suomen Keskustanaiset ihmettelee RAY:n avustusten jakoa. Tiedote 7.2.2004. (Sekundaarilähde.)

Väkivalta

Väkivaltakeskustelu mediassa

  • Rakkaat lähimmäiseni, Suomessa vallitsee väkivallan kulttuuri! – – Suomessa tavallinen mies saattaa olla despootti, joka törkeästi alistaa puolisonsa valtansa alle. Hän voi tehdä sen niin, ettei kukaan näe tai edes aavista, ettei yhtäkään mustelmaa nouse iholle. Hän vaatii ehdotonta kuuliaisuutta, ja kaikki, mitä vaimo tekee, voi olla tekosyy kiristää otetta. Ja vaikka yhtäkään iskua ei lävähtäisi, on kyse hirvittävästä väkivallasta. – –

    Suomessa tavallinen mies saattaa olla myös hirviö, joka lyö naiselta hampaat sisään, iskee silmän umpeen ja riuhtoo jäsenet sijoiltaan. Ja lapset katsovat vieressä, piiloutuvat ääneti sängyn alle ja pelkäävät liikaa kertoakseen kenellekään. – –

    Aivan liian usein annetaan tekijän kertoa, mitä muka on tapahtunut.

    — Jussi Förbom (5.11.2009). Väkivallan sietäminen tappaa! YLE Radio 1. [Amnesty Internationalin Suomen osaston johtokunnan puheenjohtaja 2008-.] (Lähde.)

  • Erityisesti vakavan perheväkivallan kohdalla näkyvät samat tekijät kuin muun vakavan väkivallan kohdalla: päihdeongelmia, mielenterveysongelmia ja syrjäytymistä.

    — Venla Salmi (11.1.2010). Törkeä perheväkivalta kohdistuu miehiin naisia useammin. YLE. [Tutkija oikeuspoliittisessa tutkimuslaitoksessa.] (Lähde.)

  • Kuva lempeästä äidistä on kulttuurimme tiukimmin suojeltuja myyttejä. Siksi äitien lapsiinsa kohdistama väkivalta satuttaa ja siksi vanhempien on hyvin vaikea hakea apua väkivaltaisuuteen. Väkivaltaisia äitejä ei myöskään ole juuri tutkittu, sillä perheväkivallan vallitseva tutkimustraditio on kiinnostunut naisista ensisijaisesti uhreina. Laskun maksavat lapsemme.

    — Anna Kontula (2007). Äiti, älä tapa minua. Vasuri. [Tutkija Tampereen yliopistossa.] (Lähde.)

  • Ääriesimerkki tästä torjunnasta ja miesten häivyttämisestä väkivallan tekijöinä on viimeaikoina käyty keskustelu väkivaltaisista naisista. Tämä myytti on tuttu jokaiselle suomalaisia perheväkivaltakeskusteluja seuranneelle. – – Niissä vaatimuksissa, että miehet on nähtävä väkivallan tekijöinä, ei kuitenkaan ole kyse miesten syyllistämistä. Kyse on miesten vastuullistamisesta. – –

    Väkivaltaisista naisista – marginaalisesta ilmiöstä – puhuminen vie huomiota pois tärkeämmiltä asioilta. Yksi tällainen asia on suomalaisen miehen väkivalta naisia, lapsia ja miehiä kohtaan.

    — Johanna Kantola (21.5.2004). Kolumni: Hyväksyttyä väkivaltaa. Ylioppilaslehti 10/2004. [Dosentti Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin laitoksella. Varajäsen Naisjärjestöt Yhteistyössä NYTKIS ry:n vakiopaikalla TANEssa.

    Tieteentekijöiden liiton Vuoden 2009 tieteentekijä. Kantola: "Se on myös poliittinen valinta, joka kertoo liiton ajamista asioista ja arvoista." "Kantolan mukaan feministinen politiikan tutkimus laajentaa ja syventää politiikan tutkimuksen valtakäsitystä." —Kansanuutiset 14.9.2009.] (Lähde.)

  • Silloin kun miehet ottavat meihin yhteyttä, he saattavat sanoa, että poliisilta on tullut vähätteleviä kommentteja tai heille on jopa naureskeltu. Miehiä ei välttämättä oteta vakavasti, kun he pyytävät apua.

    — Hanna Mikkonen (11.1.2010). Törkeä perheväkivalta kohdistuu miehiin naisia useammin. YLE. [Turvakodin kriisityöntekijä.] (Lähde.)

  • Onko asenneilmastossamme ja kulttuurissamme jotain sellaista, joka suosii ja jopa hyväksyy väkivallan ongelmien selvittelemiskeinona? Keskittymällä nimenomaan naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaan ei väheksytä muiden ryhmien kokemuksia, vaan tavoitellaan myös tehokkuutta.

    — Heidi Hautala (2008). Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Heidi Hautala kansainvälisen naistenpäivän aattona. Naisjärjestöjen keskusliitto. (Lähde.)

  • Otat sä naiselta pataan?

    — Hätäkeskuspäivystäjä (17.5.2010). Hätäkeskus perheenisälle: Otat sä naiselta pataan? Helsingin Sanomat. (Lähde.)

  • Länsi-Eurooppaan verrattuna Suomi on väkivaltainen yhteiskunta. – – Peräti 40 prosenttia suomalaisista naisista on joutunut väkivallan uhriksi tai väkivallalla uhatuksi. [Lähteenä ilmeisesti jälleen kerran klassinen UTH.] – –

    Geenien uskotaan vaikuttavan merkittävästi persoonallisuuteen – ja siten myös kulttuuriin. [Yksilötason piirteiden heritabiliteetista ei voi tehdä automaattisesti päätelmiä ryhmien välisen vaihtelun syistä. Kuvio.] Kulttuuri voi kehittyä omia polkujaan, mutta se on geneettisessä talutushihnassa. – – Suomella on ympäristöstään poikkeava, melko yhtenäinen geenivaranto. [Samat tulkinnat pätisivät myös lukuisiin muihin maihin eri konteksteissa.]

    Pienet, toisistaan erillään eläneet väestöt selittävät osittain sitä, että Suomessa esiintyy tavallista enemmän skitsofreniaa. ["Skitsofrenia saattaa siis olla Suomessa yleisempi kuin muualla maailmassa. Tutkimustuloksien vertailua hankaloittaa kuitenkin se, että muualla toteutetuissa tutkimuksissa ei ole ollut käytettävissä yhtä kattavia tietoja väestön terveydestä. Mielialaoireiset psykoosit saattavat puolestaan olla Suomessa harvinaisempia kuin muualla maailmassa – –" —Kansanterveyslaitos 2006.] – –

    Rankkaa ryyppäämistä suosiva kulttuuri, jolla on tällainen geneettinen taakka, on todennäköisesti väkivaltainen. – – Suomalaisten väkivaltaisuuteen voi olla muitakin geneettisiä syitä kuin taipumus mielisairauteen. [Ks. Tiede-lehti: Rähinäviinan ainekset selviämässä.] – – Kuten monilla muilla samassa asemassa olleilla kansoilla, suomalaisilla on huono kansallinen itsetunto – – Jos riskiryhmillä, kuten nuorilla miehillä, olisi vuosittainen mielenterveyteen keskittyvä lääkärintarkastus, ongelmia voitaisiin ehkäistä ennen kuin ne hyppäävät silmille. – – Sofi Oksasen kaltaisia kriitikoita ei saa huutaa hiljaisiksi.

    — Edward Dutton (21.2.2010). Geenit ja kulttuuri selittävät suomalaisten väkivaltaisuutta. Helsingin Sanomat.

    [Lue myös: EU-vertailu: Britannia on Euroopan väkivaltaisin maa.

    Dutton on englantilainen uskontoantropologi ja toimittaja, joka asuu Suomessa. ]
    (Lähde.)

  • Euroopan unionin jäsenmaiden vertailussa naisen riski tulla surmatuksi on Suomessa 11. korkein. Miesten riski on 7. korkein.

    — Venla Salmi, Martti Lehti, Reino Sirén, Janne Kivivuori & Mikko Aaltonen (2009). Perheväkivalta Suomessa. Verkkokatsauksia 12/2009. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos. (Lähde.)

  • [Uutisoidun lapsiuhritutkimuksen mukaan sadat kuudesta- yhdeksäänluokkalaiset lapset ja nuoret joutuvat kestämään koulussa opettajan taholta tulevaa seksuaalista häirintää, esimerkiksi koskettelua tai hyväilyä.] Aika huolestunut olen kyllä itse tutkimuksen metodiikasta eli siltä osin mitä minulla on käytettävissä tietoa niin en itse uskaltaisi tehdä näitä päätelmiä näin epävarman tiedon varassa – –

    Tällaisissa isoissa kyselytutkimuksissa 1-2 prosenttia pojista vastaa olevansa tyttöjä ja tytöistä 1-2 prosenttia vastaa olevansa poikia. Pojilla alkaa kuukautiset ja tytöillä siemensyöksyt. Silloin kun puhutaan pienistä vastausprosenteista niin metodivirheet on hyvinkin mahdollisia.

    — Matti Rimpelä (10.2.2010). Kouluterveystutkija Matti Rimpelä lyttää koulukoskettelututkimuksen. YLE. [Stakesin tutkimusprofessori, Tampereen yliopiston dosentti.] (Lähde.)

  • Me olemme kaikki väkivallan marinoimia – nekin, jotka eivät itse hakkaa tai ole hakattavina. Suomalainen väkivallan kulttuuri on kaikenkattava ja itsestään selvä osa elämänmenoa.

    — Johanna Korhonen (2.12.2009). Väkivallan marinoimat. Helsingin Sanomat. [Suomalainen toimittaja, feministi.] (Lähde.)

  • Yksittäisenä konkreettisena ongelmana näen mm. naisiin kohdistuvan väkivallan, joka on Suomessa hyvin laajamittaista. Suomi on hyvin väkivaltainen maa sekä miehiin että naisiin kohdistuvassa väkivallassa, ja etenkin voidaan sanoa, että suomalaiset miehet ovat väkivaltaisia.

    — Anne Moilanen (1.5.2009). Puhekupla. YLE.fi. (Lähde.)

  • Aiheestakin: naisiin kohdistuva väkivalta ja hidas herääminen sen torjuntaan on ehkä suurin tasa-arvo-ongelmamme, ja se nakertaa tasa-arvoisen maan mainettamme maailmalla.

    — Ari Heikkinen (6.12.2009). Isänmaa tässä ja nyt. Savonsanomat. [Tuija Braxin (vihr.) opintovapaalla oleva erityisavustaja.] (Lähde.)

  • Miehet saattavat sietää väkivaltaa hyvinkin pitkään. Pelko suhteen päättymisestä estää avun hakemisen ja ammattiapuun turvaudutaan vasta, kun puoliso uhkaa erolla. Erityisesti miehet pelkäävät, että erossa lapset jäävät puolisolle.

    [Tiedotteesta: "Fyysiseen väkivaltaan liittyy aina henkistä väkivaltaa. Naisilla se on erityisesti uhkailua ja mitätöintiä. Miesten kertoman mukaan henkinen väkivalta tuntuu pahemmalta kuin lyönnit. – – Puolisonsa väkivallan kohteeksi joutuneet miehet kertovat, että apua on vaikea saada, koska viranomaiset eivät suhtaudu asiaan vakavasti. – – Ajatus naisesta puolisonsa tai omien lapsiensa pahoinpitelijänä on vastoin käsitystä lempeästä ja hoivaavasta äidistä. Tutkimukset ja tilastot kertovat kuitenkin muuta – – Naisten aggressio ei ole siis mikään tuntematon asia, mutta väkivallan nimeäminen väkivallaksi ja tietoinen työskentely naisten väkivallan kanssa on ollut puutteellista."]

    — Jussi Pulli (15.10.2007). Joka kymmenes mies parisuhdeväkivallan kohteena. Ensi- ja turvakotien liitto ry. [Ensi- ja turvakotien liiton kehittämispäällikkö.] (Lähde.)

  • Toimenpiteet, joilla vahvistetaan enemmistön, eli lähisuhdeväkivallan kohteeksi joutuneiden naisten oikeuksia vahvistavat samalla kaikkien uhrien oikeuksia. – – Miesten välistä väkivaltaa oikeuttava ja ihannoiva asenne, kuten puheet poikien nyrkkitappeluista reiluna tapana ratkoa ongelmia, antaa oikeutuksen myös tytöille käyttää väkivaltaa. Tämä asenne ylläpitää ja tuottaa väkivaltaa yli sukupuolirajojen.

    — Pia Puu Oksanen (2010). Presidenttifoorumi 2010. Tasavallan presidentin kanslia. [Amnesty International Suomen naisten ihmisoikeuskysymysten asiantuntija.] (Lähde. Amnestyn tiedote.)

  • Amnesty on poliittisesti ja taloudellisesti sitoutumaton järjestö, joten emme tee mitään sellaista yhteistyötä joka saattaisi vaarantaa puolueettomuutemme. – – pidämme tiiviisti yhteyttä myös STM:ön tasa-arvoyksikköön – – Täsmennyksenä on sanottava että Amnesty kampanjoi eli fokuksessamme on laajasti naisiin kohdistuva väkivalta. – – Se mikä suututtaa erityisesti on kaksinaamaisuus. En ole vuosiin tavannut poliitikkoa joka avoimesti vähättelisi lähisuhde- tai perheväkivaltaa, tai muita naisiin kohdistuvan väkivallan muotoja, mutta missä ovat teot?

    — Pia Puu Oksanen (19.8.2009). Väkivaltatyöläisiä: Naisten oikeuksien asiantuntija. Jyväskylän kaupunkilehti. (Lähde.)

  • Aivan viimeisenä, arvoisa puhemies, palaisin vielä näihin lähes 200 000 suomalaiseen lapseen, jotka näkevät, kun heidän äitiään hakataan – melkein Tampereen asukasluku.

    — Tuija Brax (2006). Eduskunnan täysistunnon pöytäkirja PTK 7/2006 vp. Eduskunta. [Oikeusministeri (vihr.)] (Lähde.)

  • 190 000 lasta näkee vuosittain, kun heidän äitiään pahoinpidellään.

    [Janina Anderssonin kommentti: "Luku on oikeusasiamiehen julkaisemasta kertomuksesta "[L]apsi, perheväkivalta ja viranomaisten vastuu."]

    [Nimim. Japen kommentti: "kysessä oleva 'tutkimus' on vain naisille suunnattu kyselytutkimus (UTH), jonka kysymyksen asettelu ja väkivallan määrittely on erittäin laveaa. Jopa ns. pahalla silmällä katsominen on lasketu väkivallaksi."]

    — Janina Andersson (27.5.2008). Kunnat ehkäisemään lähisuhdeväkivaltaa. Janina Anderssonin blogi. (Lähde.)

  • [Perättömät rikosilmoitukset lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.] Olen verrannut nykytilannetta historiasta tunnettuihin noitavainoihin. Niissäkinhän oli usein kyse siitä, että lasten tai kylänmuijien pahojen ja ymmärtämättömien puheiden perusteella poltettiin tuhansia syyttömiä ihmisiä roviolla. Näyttö näissä jutuissa kun on monta kertaa aivan samalla tasolla.

    — Marja Vanamo (2009). Seksuaalirikossyytöksissä jo noitavainon piirteitä. Karjalainen. [Kihlakunnansyyttäjä Itä-Suomen syyttäjänviraston Joensuun toimistosta.] (Lähde.)

  • Viime aikoina on myös alettu käsitellä väitteitä Suomesta Euroopan väkivaltaisimpana ”vaimonhakkaajien” maana. Mm. miesliike on protestoinut kirkon miespäivillä ja mediapaneleissa tätä vastaan, väittäen jopa, että naisjärjestöjen tilastot ovat propagandaa. (Itse asiassa naisjärjestöt tukeutuvat poliisilaitoksen ja eri alojen tutkijoiden tutkimuksiin eivätkä tuota itse tilastoja!). Nuorten naisten väkivalta on kyllä huolestuttavasti nousussa, ja siihen tulee puuttua järeästi. Mutta ei tule myöskään tarkoitushakuisesti viitata tilastoihin, jotka perustuvat vain kuuden ihmisen haastatteluihin, ja johon jotkut miestutkijat perustavat väitteensä naisten ”suuremmasta” väkivallasta.

    — Kaarina Kailo (3.3.2010). Kuntien säästöt ja väkivallan kustannukset.

    [Lue myös: Taulukko parisuhdeväkivallan tutkimustuloksista: Naisjärjestöt, naistutkijat ja STM vs. Oikeus- ja hoitotiede & Naiset projisoijina.

    Vanhempi akatemiatutkija. Fil. tri Kailo toimi Oulun yliopiston naistutkimuksen professorina ennen kuin oppituoli jäädytettiin. Vasemmistonaisten hallituksen puhenainen.]
    (Lähde.)

  • Prosenttivyörytyskilpailulle ei nykytilastoista löydy voittajia, mutta sitä tuskin kukaan kiistää, että lähisuhdeväkivalta on mitä suurimmissa määrin sukupuolittunut ilmiö. Sukupuolittuminen vain ilmenee siinä monimutkaisemmin kuin mitä prosenttikeskustelun kautta ylipäätään voidaan käsittää.

    — Anna Moring (8.3.2010). Yhdenvertainen oikeus väkivallan uhriksi? Vihreät Naiset. [Vihreiden Naisten varapuheenjohtaja. Naistutkimuksen tohtorikoulutettava HY:n Kristiina-instituutissa.] (Lähde.)

  • Kunniaväkiväkivalta on naisiin kohdistuvaa patriarkaalista väkivaltaa siinä missä suomalaisenkin miehen väkivalta naisia kohtaan on patriarkaalista.

    — Jessica Sundstöm (2010). Kunnia suomalaisten miesten väkivallassa. Kunnia konfliktina: Amoral-hankkeen loppujulkaisu. Mannerheimin Lastensuojeluliitto. [VTM, johtava sosiaalityöntekijä.] (Lähde.)

  • Miesten väkivalta naisia kohtaan on vakava yhteiskunnallinen ongelma. YK:n ja WHO:n mukaan se on uhka terveydelle, hyvinvoinnille – – Naisväkivalta on loukkaus ruumiilliselle koskemattomuudelle sekä naisten perusvapaudelle ja perusoikeuksille. Väkivalta on rikollinen teko. – – [Ruotsissa] lain Naisrauhalaki ja naisrauhaloukkaus tarkoituksena on vähentää naisiin kohdistuvaa väkivaltaa – – naisrauhaloukkauksen – – Maastamme puuttuu vastaavanlainen lainsäädäntö aiheesta, mutta nyt olisi korkea aika ryhtyä nopeisiin toimenpiteisiin. Kaikkien ihmisten tulisi saada elää rauhassa pelkäämättä joutuvansa väkivallan kohteeksi. Taistelussa miesten väkivaltaa vastaan toimenpiteitä on tehtävä laajasti – –

    — Viveca Bäck (6.3.2010). Naisrauhalaki Suomeenkin. Pohjalainen. ["Vaasalainen Viveca Bäck on RKP:n tasa-arvovaliokunnan jäsen."] (Lähde.)

  • Suomessa pahoinpidellään 250 naista päivässä. Yksi joka kuudes minuutti.

    — Kokoomusnaiset: Aikapuhua.fi - Kansalaisadressi perheväkivallan vähentämiseksi (20.4.2010). Yksikin lyönti on liikaa. Aikapuhua.fi.

    [Pertti Töttö, HS 19.1.2010: Väite {250 naista päivässä} esiintyy erään naisjärjestön "taisteluohjeissa", ja se lienee laskelma siitä, paljonko parisuhdeväkivaltaa maassamme esiintyisi, jos aiheesta naisille tehdyn kyselytutkimuksen luvut yleistetään koko väestöön. Kyselyssä väkivallaksi määriteltiin myös väkivallalla uhkaaminen, joten tälläkään laskutavalla maassamme ei pahoinpidellä tuota määrää naisia päivässä. Kyse on koetusta väkivallan uhasta – –] (Lähde.)

  • Välillä minulle tulee lähes vainoharhainen olo ja ajattelen, että nämä rakkaat yltiöfeministisiskot ei edes halua vähentää naisiin kohdistunutta väkivaltaa tai seksuaalirikoksia. He tarvitsevat hakatut ja raiskatut naiset, jotta voivat vedellä niillä koko miessukukuntaa korville.

    — Marja Vuento (9.9.2005). Luento Naispoliisipäivillä. [Vuento on helsinkiläinen rikosylikonstaapeli ja Vuoden poliisi 2003.] (Lähde.)

Jeff Hearn

  • Usko, toivo, hakkaus -tutkimuksessa todettiin, että 50 % kaikista jo päättyneessä suhteissa eläneistä naisista oli joutunut entisen kumppaninsa väkivallan tai uhkailun kohteeksi. Tämäntyyppinen väkivalta on siis yleistä ja sitä voidaan tässä mielessä pitää yleisenä osana monien suomalaisten miesten identiteettiä. Kyse ei siis ole vain muutamasta poikkeavasta yksilöstä.

    — Jeff Hearn (2004). “Miksi suomalaiset miehet ovat niin väkivaltaisia? Onko väkivaltaisuus osa suomalaisen miehen identiteettiä?” Amnesty International Suomi: Joku raja! -kampanjasivu.

    [Lue myös: Markku Jokisipilä: Usko, toivo ja bullshit.

    Hearn on TANEn jakaman Miehen työ -palkinnon saaja vuonna 2009. Väitellyt patriarkaattiteorioista ja yksi kriittisenä miestutkimuksena tunnetun tutkimusalan perustajista. Professori Svenska handelshögskolanissa Helsingissä, alun perin brittiläinen. Profeministimiehet ry:n perustajia.]
    (Lähde.)

  • Väkivallan nimeäminen etupäässä miesten alueeksi on tärkeää, kun kehitetään toimintaperiaatteita ja niiden käytännön toteutuksia.

    Miesten "perheväkivalta" sisältää myös miesten väkivallan lapsia kohtaan. Miesten väkivallan yhteydet heidän tuntemiinsa naisiin ovat moninaiset. Esimerkiksi, miesten väkivaltaan naisia ja äitejä kohtaan saattaa liittyä väkivaltaa näiden lapsia kohtaan, samaan tai eri aikaan. Väkivallan todistaminen, vanhempien tekemänä tai heitä kohtaan voi myös olla pelottavaa ja vahingollista lapsille. Lasten pahoinpitelyä voidaan käyttää keinona naisia vastaan tai lapsia voidaan käyttää hyväksi, jotta päästään pahoinpitelemään naisia.

    — Jeff Hearn (21.8.2009). "Perheväkivalta" ja kysymys "sukupuolten (a)symmetriasta". Profeministimiehet ry. (Lähde.)

  • Miesjaosto pyytää joka vuosi ehdotuksia siitä, kenelle Miehen työ palkinto kyseisenä vuonna tulisi myöntää. Tänä vuonna tuli 12 nimiehdotusta. Miesjaosto arvioi yhdessä ehdokkaita ja päätti keskustelun päätteeksi ehdottaa tasa-arvoasiain neuvottelukunnalle palkittavaksi Jeff Hearnia. Päätös oli yksimielinen. Vuoden 2010 Miehen työ -palkinto jaetaan henkilölle tai taholle, joka on edistänyt sukupuolten välistä tasa-arvoa erityisesti miehiin liittyen kulttuurin alueella.

    Professori Jeff Hearn on kansainvälisesti arvostettu ja tunnettu tukija, jonka vahva asiantuntemus kriittisen miestutkimuksen, sukupuolistuneen väkivallan sekä organisaatioita ja uusi teknologioita koskevan tutkimuksen alueilla on ollut tärkeää suomalaiselle tutkimuskentälle. Hän on myös ollut perustamassa Suomessa Profeministimiehet -kansalaisjärjestöä sekä ollut käynnistämässä naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista White Ribbon -kampanjaa.

    — Kari Uotila (26.11.2009). Miesten viikolla. Kari Uotila - Blogi. [Vasemmistoliiton kansanedustaja, TANEn miesjaoston puheenjohtaja. Vasemmistonaisten Pro feminismi -palkinnon vastaanottaja 2009.] (Lähde.)

  • Puolisonkin hakkaaminen on rikos. – – Naisen lyöminen on rikos kaikkia naisia kohtaan – – Naisen lyöminen on rikos miehiäkin kohtaan – – Suomi on EUn turvattomin maa - naisille – – Koti - turvaton paikka naisille ja lapsille – – Suomalainen koti on EUn turvattomin paikka - naiselle – – Suomi turvallisemmaksi - myös naisille?

    — Profeministimiehet (2010). Iskulauseita. White Ribbon Suomi. Profeministimiehet ry. (Lähde.)

  • Kun profeministimies on saanut todistettua, että valkoinen heteromies on väkivaltainen naisia ja lapsia hakkaava hirviö ja kaiken lisäksi piilohomo, hän on onnensa kukkuloilla. Profeministimies kuvittelee mielessään telaketjufeministien kannustavat aplodit ja tulevan palkintoviran STM:ssä, jotka kannustavat profeministimiestä yhä suurempiin saavutuksiin.

    — Henry Laasanen (18.3.2010). Mikä profeministeissä mättää? Henry Laasanen - Kirjoituksia tasa-arvosta. [YTM, kirjan "Naisten seksuaalinen valta" kirjoittaja.] (Lähde.)

Väkivaltatutkimus

  • Henkirikokset ovat enimmäkseen miesten välistä väkivaltaa. Tavallisimmin henkirikos kohdistuu tuttavaan, jonka kanssa on ryypiskelty. Tappaja ja uhri ovat yleensä taustoiltaan toistensa kaltaisia ja elävät samanlaisissa olosuhteissa. – – Kun naisiin kohdistuvien henkirikosten osuus ei Suomessa ole erityisen korkea, vaan jopa alhaisempi kuin monissa Euroopan maissa, on luontevaa nähdä naisiin kohdistuvien henkirikosten runsauden pikemminkin selittyvän samoista tekijöistä kuin henkirikollisuuden runsauden yleensä eikä niinkään miesten ja naisten suhteisiin liittyvistä Suomen erityispiirteistä. – – Ainakin osa parisuhdetapoista voidaankin luonnehtia ryyppysakkitapoiksi, joissa ryyppysakki on tullut parisuhteeseen.

    — Rikoksentorjuntaneuvoston työryhmä (2005). Henkirikosraportti - työryhmän ehdotukset niiden ehkäisemiseksi. Oikeusministeriö. (Lähde.)

  • Suuri osa pari- ja seurusteluväkivallan tutkimusta voidaan kuitenkin karkeasti jaotella kahteen eri näkökulmaan, joita kutsun tässä sukupuolittuneen parisuhdeväkivallan näkökulmaksi ja konfliktilähtöisen parisuhdeväkivallan näkökulmaksi. Yksinkertaistettuna näkökulmien ero on siinä, nähdäänkö parisuhdeväkivalta yksi- vai kaksisuuntaisena ilmiönä. – – Viimeaikainen suomalainen parisuhdeväkivaltatutkimus voidaan joitakin poikkeuksia – – lukuun ottamatta lukea sukupuolittuneen väkivallan näkökulmasta ja feministisestä paradigmasta tehdyksi – –

    [Sukupuolittuneen parisuhdeväkivallan] Tutkimusperinne nojaa vahvasti feministiseen paradigmaan, jossa väkivalta nähdään miehisen vallankäytön ilmenemismuotona. Vastaavasti parisuhdeväkivallan syynä pidetään miehen halua kontrolloida naista sekä käyttää valtaa suhteessa. – – Miehen käyttämää väkivaltaa pidetään siis instrumentaalisena ja harkittuna tekona. Sen sijaan jos nainen käyttää väkivaltaa, tämä määrittyy pääosin itsepuolustukseksi. – – useat analyysit eivät tarkastele juurikaan naisen aggressiivisuutta tai mieheen parisuhteessa kohdistunutta väkivaltaa. – – korostuu naisiin kohdistuvan väkivallan ja parisuhdeväkivallan erityisyys verrattuna muunlaiseen väkivaltaan. – – esimerkiksi kriminologian, psykologian ja psykiatrian piirissä väkivaltaa tyypillisesti selittäviä tekijöitä kuten yksilöeroja aggressiivisuudessa, heikkoa itsekontrollia, päihteiden runsasta käyttöä, mielenterveysongelmia tai sosiaalisia vuorovaikutusongelmia ei pidetä parisuhdeväkivallan syynä tai selittäjänä.

    Pikemminkin edellä mainitut seikat nähdään neutralisaatioina, joilla todellinen väkivallan perusta — patriarkaalinen vallankäyttö — yritetään peittää ja joilla oikeutetaan ja selitellään väkivallan käyttöä – – Vaikka radikaalifeminismin lähtökohtia on kyseenalaistettu naistutkimuksen piirissä jo pitkään, näyttää feministinen väkivaltatutkimus juuttuneen radikaalifeminismin teoreettisiin rakennelmiin. – –

    [Konfliktilähtöisen parisuhdeväkivallan näkökulma] nojaa empiirisiin havaintoihin, joiden mukaan sekä miehet että naiset käyttävät parisuhteessa väkivaltaa; myös vakavaksi määriteltyä ja vammoja tuottavaa väkivaltaa – – Samoin tiedetään, että niin miehet kuin naiset voivat traumatisoitua parisuhdeväkivallan seurauksena ja kokea pelkoa parisuhteessa – – Ylipäätään parisuhdeväkivallan syyt näyttäytyvät laajana kokonaisuutena muun muassa neurologisten, psykologisten, tilannekohtaisten, vuorovaikutuksellisten ja kulttuuristen tekijöiden laukaisemana – –

    Yksilökohtaiset tekijät, kuten taipumus aggressiivisuuteen ja antisosiaaliseen käyttäytymiseen sekä persoonallisuushäiriöt, on todettu merkittäviksi syiksi sekä miesten että naisten tekemälle parisuhdeväkivallalle – – Tutkimusten perusteella tiedetään myös, että perhe- ja parisuhdeväkivalta ei esiinny satunnaisesti eri perheissä, vaan muun väkivallan tavoin myös lähisuhteissa tapahtuvan väkivallan on havaittu kasautuvan – – sosiaalisesti huono-osaisimpiin ryhmiin – –

    Suurin osa parisuhteissa tapahtuvasta väkivallasta on niin kutsuttua piilorikollisuutta. Yhdysvaltalaisaineistojen perusteella on arvioitu, että parisuhdeväkivaltaa kokeneista naisista 8-14 % ja miehistä 1-3 % ilmoittaa viranomaisille itseensä kohdistuneesta parisuhdeväkivallasta – – On myös esitetty, että kyselyiden rikoskonteksti saattaa laskea miesten ilmoitusalttiutta, sillä miehet eivät miellä itseensä kohdistunutta parisuhdeväkivaltaa samalla tavoin rikokseksi kuin naiset – –

    Konfliktilähtöisen parisuhdeväkivaltatutkimuksen piiristä on taas ehdotettu, että feministisen paradigman tutkijoiden halu painottaa kvalitatiivista tutkimusta johtuu pitkälti siitä, että kvantitatiivisten kyselytutkimusten tulokset eivät tue oletusta parisuhdeväkivallan sukupuolittuneesta luonteesta – – Toiseksi sukupuolittuneen väkivaltatyön lähtökohta, jonka mukaan parisuhdeväkivallan syynä on miehinen vallankäyttö, aliarvioi karkeasti muiden — tutkimustiedon valossa huomattavasti keskeisempien — tekijöiden merkityksen ja pahimmassa tapauksessa sivuuttaa ne käytännön työssä – –

    Yhdysvalloissa ja Kanadassa tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että miesten asema parisuhdeväkivallan uhreina on naisia heikompi sikäläisen rikosoikeusprosessin eri vaiheissa aina poliisin kohtaamisesta tuomioihin asti – – Keskeisenä ongelmana on pidetty asenneilmapiiriä ja kulttuurisia käsityksiä, joiden mukaan mies nähdään fyysisesti vahvana, kipua kestävänä ja pelottomana – – mies on nähty perheen suojelijana, ei haavoittuvana uhrina – – miestä on pidetty epäuskottavana parisuhdeväkivallan uhrina, koska miehen tulisi kyetä puolustamaan itseään. Miehet ovat kokeneet nöyryyttävänä epäuskoisen ja vähättelevän suhtautumisen heidän kokemuksiinsa parisuhdeväkivallan kohteina – – Tämä voi olla yksi syy siihen, että miehet näyttävät ilmoittavan itseensä kohdistuneesta parisuhdeväkivallasta naisia harvemmin.

    Se, millainen kuva väkivaltailmiöistä tutkimustiedon perusteella välitetään, vaikuttaa osaltaan siihen, millaisiksi palvelujärjestelmät, auttamismuodot ja seuraamusjärjestelmä lähisuhdeväkivaltaa tehneille ja kokeneille muodostuvat.

    Parisuhdeväkivaltaa koskevassa keskustelussa kuulee usein esitettävän annettuna lähtökohtana, että parisuhdeväkivallasta 90 % kohdistuu naisiin – – Tilanne ei ole likimainkaan näin yksiselitteinen. Kansainvälisten kyselytutkimusten mukaan kaikesta parisuhteissa tapahtuvasta väkivallasta noin puolet kohdistuu mieheen ja vammoja tuottavasta väkivallasta hieman alle 40 % on kohdistunut miehiin – – Suomessa – – 38 % kohdistui mieheen – – Miesten kokemukset – – ovat jääneet lähes täysin sivuun ja tämä muodostaa erään tutkimuskentän keskeisimmistä puutteista. – –

    Parisuhdeväkivaltailmiön osalta tilanne on kuitenkin ongelmallinen siinä mielessä, että sukupuolittuneen väkivallan näkökulma on saavuttanut lähes hegemonisen aseman suomalaisessa parisuhdeväkivaltatutkimuksessa ja pitkälti myös julkisessa keskustelussa – – feministisessä keskustelussa muut väkivallan selitysmallit kuin vallankäyttö on pyritty kumoamaan joko vähäisellä merkityksellä tai sillä perusteella, että niillä oikeutetaan vallankäyttöä.

    Näyttääkin siltä, että kun parisuhdeväkivaltaa tutkitaan feministisestä, sukupuolittuneen väkivallan viitekehyksestä, ilmiön selittämisen työkalut on pääosin sementoitu jo näkökulman lähtökohtiin sukupuoli- ja parisuhdekulttuurin valtarakenteista. – – se seikka, että lähisuhdeväkivalta näyttää kasautuvan sekä henkilöittäin että perheittäin on jäänyt varsin vähälle huomiolle. – – herättää kysymyksiä siitä, missä määrin halutaan vahvistaa tiettyä poliittis-ideologista näkemystä – – Vahva sukupuolittuneen väkivaltatutkimuksen traditio kaipaa myös Suomessa rinnalleen muista lähtökohdista toteutettua perhe- ja parisuhdeväkivaltatutkimusta.

    — Venla Salmi (2009). Kohti monimuotoista parisuhdeväkivaltatutkimusta. Oikeus 2/2009 (38): 2: 119-137. [Tutkija Oikeuspoliittisessa tutkimuslaitoksessa.] (Lähde.)

  • Marita Husso on ollut yksi suomalaisen sukupuolistuneen väkivallan tutkimuksen edelläkävijöistä. Suomessahan se, että väkivalta liittyisi sukupuoleen, ei ollut relevantti näkemys vielä kahdeksankymmenluvulla. – – Tästä muutoksesta esimerkki on Marita Husson väitöskirja Parisuhdeväkivalta. Pahoinpideltyjen aika ja tila, joka kertoo aiheesta aineistonaan parisuhdeväkivallan kohteena olleiden naisten kertomukset. Aineisto on saatu 1995 järjestetystä Väkivallasta vapaaksi -kirjoituskilpailusta. – –

    Usein puhe naisiin kohdistuvasta väkivallasta herättää kysymyksiä tyyliin: Mutta eivätkö naisetkin ole väkivaltaisia? Mikset tutki naisten väkivaltaa tai henkistä väkivaltaa? – – Kysymykset eivät kuvasta niinkään tiedonhalua vaan halua vaientaa se tieto, mitä juuri tästä asiasta mahdollisesti on olemassa ja löydettävissä. – –

    Pidän teosta tällä hetkellä parhaana Suomessa julkaistuna teoksena aiheesta. Kurssikirjaksi se on erinomainen, sillä teemana ovat eniten kysytyt kysymykset ja useimmin esille tuodut ennakkoluulot.

    — Minna Nikunen (27.3.2003). Ajankohtaista väkivallasta? Arvostelu kirjasta Marita Husso: Parisuhdeväkivalta. Lyötyjen aika ja tila. Vastapaino, 2003. 377 sivua. Agricola. [Nikunen on tutkija naistutkimuksen laitoksella Tampereen yliopistossa. Husso on Suomen Akatemian tutkijatohtori Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksella.] (Lähde.)

  • [JY:n Väkivallan verkoissa -naistutkimusseminaarin ryhmäopetuskokemuksista. Aineistot kirjoituskilpailuista, "hyvä empiirinen aineisto."] Vaikka opiskelijat vaikuttivat kiinnostuneilta ja innostuneilta, teema nosti esille yllättävän paljon myös vastustusta ja defenssejä. Seminaarin alkuvaiheessa innostus muuttuikin paikoitellen hämmennykseksi. – –

    Muutamat olivat toistuvasti huolissaan mahdollisesta miesten syyllistämisestä ja siitä, että aineistoista ei löytynyt tarpeeksi kertomuksia väkivaltaisista, miehisen aggressiivisesti käyttäytyvistä naisista. Tuntui, kuin väkivallasta kertovat tilastot ja tutkimustiedot eivät olisi vakuuttaneetkaan kuulijoita. Joidenkin istuntojen jälkeen jäi hämmentynyt ja hieman itseensä tyytymätön olo. – – Jälkeenpäin olemmekin Tuijan kanssa todenneet, että väkivaltaseminaarin alkuun olisi ollut paikallaan defenssien riisumiseen kohdistettu täsmäjohdanto. Seuraavalla kerralla olemme viisaampia. – –

    Väkivallan käyttäminen on miestapaista – maskuliinista toimintaa – myös silloin, kun tekijänä on nainen, joka tappelee kuin mies. – – Koulutamme paitsi humanisteja ja yhteiskunnallisen ymmärryksen ja kasvatuksen ammattilaisia, myös ihmissuhdetyöntekijöitä, jotka työkseen yrittävät auttaa väkivaltaan liittyvien ongelmien kanssa eläviä ihmisiä.

    — Marita Husso (2001). Kokemuksia väkivaltaseminaarista ja väkivallan kokemusten kommunikoitavuuden ongelmallisuudesta. Teoksessa Naistutkijan rukouskirja eli opetuksen laadun arviointia toisin (toim. Tuija Saresma). Jyväskylän yliopiston naistutkimus 2001, s.57-. [Yht. tri Husso on tutkijatohtori Jyväskylän yliopistossa ja Minna Nikusen mukaan "yksi suomalaisen sukupuolistuneen väkivallan tutkimuksen edelläkävijöistä".] (Lähde.)

  • Äidit kohdistavat lapsiin kuritusväkivaltaa hieman enemmän kuin isät. Lasten kodissaan näkemä väkivalta on useimmin lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, ei äitiin tai isään kohdistuvaa. – – Henkirikollisuuden seurantajärjestelmän mukaan Suomessa surmattiin 2003–2007 yhteensä 29 alle 15-vuotiasta lasta. Näistä 20 joutui äitinsä, 7 isänsä ja 2 veljensä surmaamaksi.

    — Venla Salmi, Martti Lehti, Reino Sirén, Janne Kivivuori & Mikko Aaltonen (2009). Perheväkivalta Suomessa. Verkkokatsauksia 12/2009. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos. (Lähde.)

  • Ongelma omalla kohdallani on lähinnä se, että vaikka olen tähän keskusteluketjuun ansiokkaasti kirjoittaneen S. Ronkaisen [Suvi Ronkainen, Naistutkimus-lehden päätoimittaja ja Lapin yliopiston professori, sukupuolistuneen väkivallan tutkija] kehoituksesta skipannut kaiken numerotiedon, kun en sitä varsinaisesti tarvitse, niin minä joudun väistämättä tilanteisiin, joissa on kyettävä ottamaan kantaa kyseisiin [OPTULAn ja Venla Salmen] tutkimuksiin, koska olen TANE:n Miesjaoston sihteeri.

    Toisaalta minun on kyettävä ottamaan kantaa myös niihin tilanteissa, joissa esiinnyn väkivaltatutkijana, Esimerkiksi jos olen hölmöyttäni mennyt radiohaastatteluun tai paneeliin mutta myös opetuksen yhteydessä. Jos opiskelijat kysyvät näistä numeroista, niin en voi sanoa, etten vastaa, kun en niistä mitään ymmärrä. Lisäksi sen taakse vetäytyminen, että en ole tilastotutkija, ei oikein käy, kun on joskus tullut numeroita lainatuksi. Siis naisten uhritutkimusta. Näin on useimpien sukupuolistuneen väkivaltatutkijoiden kohdalla.

    — Arto Jokinen (2009). Keskustelussa väkivaltatutkimuksen sähköpostilistalla. [Kriittinen miestutkija Tampereen yliopiston naistutkimuksen laitoksella. TANEn Miesjaoston sihteeri. TANEn jakaman Miehen työ -palkinnon saaja vuonna 2002.] (Sekundaarilähde.)

  • Ja jos ei vaihda kumppaninsa sukupuolta - mitä olisi loogista suositella, sillä tilastojen mukaan turvallisin kumppani on naiskumppani – – Samalla tavoin väkivallan kulttuurinen miehisyys, sukupuolena elämisen pakko ja se vallan mahdollisuus, joka mieheyteen liittyy, rakenteellistavat elämäämme universaalisesti. – – Väkivalta on maskuliinista myös silloin, kun tekijänä on nainen, joka tappelee kuin mies. – – Väkivallan toimijan symbolinen sukupuoli on mies ja uhrin nainen.– –

    Naiset ja miehet traumatisoituvat väkivallan kokemuksista hieman eri lailla. Miestä "suojelevat" hänen kokemuksensa väkivallan asiantuntijana ja välineellinen suhtautuminen väkivaltaan. – – selkeimmät ja kehittyneimmät auttamisjärjestelmät on suunniteltu lapsia ja nyttemmin myös parisuhdeväkivallan tekijöitä, miehiä, varten. Tämän voisi tietysti tulkita sukupuolineutraalin ja tasa-arvoisen Suomen piilotettuna naisvihana.

    — Suvi Ronkainen (2001). Suomalainen väkivalta - kuka pelkää uhria? Raijakoo 3/2001, feministinen mielipide- ja kulttuurilehti. [Suvi Ronkainen on Naistutkimus-lehden päätoimittaja ja Lapin yliopiston professori, sukupuolistuneen näkökulman väkivaltatutkija.

    Hannu T. Sepponen liittyen Miesten tasa-arvo ry:n 2.11.2009 järjestämään keskustelutilaisuuteen väkivaltatutkimuksesta, jonne ei saatu paikalle yhtäkään sukupuolittuneen näkökulman väkivallan tutkijaa:

    "Minulle käsittämättömästä syystä Ronkainen ilmoittikin sitten muutama päivä ennen tilaisuutta, että Miesten tasa-arvoyhdistyksen keskustelutilaisuus on peräti arveluttava hanke, joka 'ennenkuulumattomalla tavalla' kietoo yhteen ideologiaa ja tutkimusta." ]
    (Lähde.)

  • Parisuhdeväkivalta on sukupuolistunut sosiaalinen ongelma, jota luonnehtii sukupuolten väliset valtasuhteet. Sukupuolten välisiä valtasuhteita ei muuta arviot (tutkimustulokset puuttuvat) naisten väkivaltaisen käyttäytymisen kasvusta tai se, että suuri osa miehistä elää parisuhteessa käyttämättä väkivaltaa.

    Tekemässäni tutkimuksessa "Turvakotityön käytännöt, asiantuntijuus ja sukupuolen merkitykset" useilla naistyöntekijöillä "naiseus" on asiakastyön keskiössä, kun he kuvasivat omaa työtään ja naisasiakkaan muutosta. – – Työntekijät kuvaavat, kuinka työ kohdistuu asiakkaan voimavaraistamiseen naiseuden kautta.

    — Terhi Laine (11.1.2006). Sukupuolistunut väkivalta turvakotityön käytännöissä. Sosiaaliportti. [Valtiotieteiden tohtori, ent. sosiaalialan yliopettaja, nyk. hyvinvointipalvelujen tutkimuspäällikkö, Diakonia-ammattikorkeakoulu.] (Lähde.)

  • Tilastojen perusteella väitteet maassamme vallitsevasta itäeurooppalaisen väkivallan perinteestä ovat vailla pohjaa. – – Samankaltaisia uutisia voisi luetella monia. Suomi on milloin "vaarallinen maa naisille", milloin Euroopan häpeätahra perheväkivallan vuoksi. – – Huolestuttavaa on, että uutisten takana olevat tiedot eivät aina perustu luotettaviin lähteisiin, saati tutkimustietoon. – – Yhdessä suhteessa suomalainen väkivalta on uskonnollisesti itäistä tasoa. Surmien sukupuolittuneisuus (miessurmia yhtä naissurmaa kohti) on meillä ortodoksisten maiden tasolla. Suomi on siis melko vaarallinen maa miehille.

    — Pertti Töttö (12.1.2010). Suomi ei ole erityisen väkivaltainen maa. Helsingin Sanomat. [Töttö on Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden tutkimusmetodien professori.] (Lähde.)

  • Jokin aika sitten mediassa esiintyi sama väite [250 naista pahoinpidellään joka päivä] Suomea kuvaavana uutisena. Kysyin toimittajalta, mikä oli jutussa mainittu tutkimus, johon väite nojasi. Toimittaja ei vastannut.

    Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen edustajat kysyivät samaa toimittajan esimieheltä, ja toimittaja myönsi, että lähde oli vain jonkun haastateltavan käsitys asiasta. Väite esiintyy erään naisjärjestön "taisteluohjeissa", ja se lienee laskelma siitä, paljonko parisuhdeväkivaltaa maassamme esiintyisi, jos aiheesta naisille tehdyn kyselytutkimuksen luvut yleistetään koko väestöön.

    Kyselyssä väkivallaksi määriteltiin myös väkivallalla uhkaaminen, joten tälläkään laskutavalla maassamme ei pahoinpidellä tuota määrää naisia päivässä. Kyse on koetusta väkivallan uhasta, jolle erityisesti nuoret ja koulutetut naiset olivat kyselyn tulosten perusteella muita "herkistyneempiä".

    Lisäksi tiedetään, että tällaisissa naisuhritutkimuksissa ilmoitettu väkivallan kokeminen on moninkertaista verrattuna yleisissä rikosuhritutkimuksissa ilmoitettuun parisuhdeväkivaltaan.

    Kuvitellun suomalaisen väkivaltakulttuurin julkinen märehtiminen ei minusta ole väkivallan ehkäisyä. Naisjärjestöjen paasaus Suomesta naisille vaarallisena maana lihottaa lähinnä järjestöjen valtionapuja, mutta perheväkivallan ehkäisyyn olisi tehokkaampiakin keinoja.

    Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vähennettäisiin parhaiten vähentämällä miehiin kohdistuvaa väkivaltaa. Syrjäseutujen työttömät ja alkoholisoituneet miehet ovat nimittäin päävastuussa myös parisuhdeväkivallasta.

    — Pertti Töttö (19.1.2010). Väkivaltaisuuden päivittely ei ehkäise väkivaltaa. Helsingin Sanomat. (Lähde. Sekundaarilähde.)

STM ja valtio

Tasa-arvoyksikkö

“Tasa-arvoyksikkö (TASY) valmistelee ja kehittää hallituksen tasa-arvopolitiikkaa ja tasa-arvolainsäädäntöä.” (STM.)

  • ["Sosiaali- ja terveysministeriön tasa-arvoyksikön kaikki työntekijät ovat naisia."] Naiset tuntevat yhtä hyvin miesten tasa-arvon ongelmat kuin miehet. – – Ei, miesten puuttumisella ei ole merkitystä, miten asiat tulevat täällä hoidetuksi.

    — Tarja Heinilä-Hannikainen (20.4.2009). Ei yhtään miestä. Ilta-Sanomat. [STM:n tasa-arvoyksikön johtaja.] (Sekundaarilähde.)

  • Miksi miehet eivät hae virkoja?

    — Birgitta Pajula (20.4.2009). Ei yhtään miestä. Ilta-Sanomat. [STM:n tasa-arvoyksikön osastosihteeri. Toimittajan kommentti jutussa: "Miesvaltaisella alalla esitettynä sama voisi leimata sanojansa sovinistiksi."] (Sekundaarilähde.)

  • Yksikkönne johtaja totesi taannoin, että teiltä löytyy mainiosti asiantuntemusta miesasioihin.
    — Kyllä, mutta ei juuri tällä sekunnilla.
    Teillä on 16 työntekijää, ja vain yksi on perehtynyt miesasioihin?
    — Suurin piirtein.

    — Birgitta Pajula (2009). Haloo, missä isien tasa-arvo? Ilta-Sanomat. (Sekundaarilähde.)

Tasa-arvopolitiikka

  • Tasa-arvopolitiikassa naisten aseman parantaminen on keskeisempi tavoite kuin miesten aseman parantaminen. Huomion kiinnittäminen miehiin, esimerkiksi erilaisten toimenpiteiden valmistelu, ei saa heikentää naisten asemaa. [s. 18-19]

    – – naisten aseman parantaminen on tasa-arvopolitiikassa keskeisempi tavoite kuin miesten aseman parantaminen, jolloin huomion kiinnittäminen miehiin, esimerkiksi erilaisten toimenpiteiden valmistelu, ei saa heikentää naisten asemaa. [s. 22]

    Tasa-arvon parantuminen mielletään usein enemmän tai vähemmän yhtäläiseksi naisten aseman parantumisen kanssa. [s. 28] – –

    Erityisesti miehiä koskevat ongelmat eivät ole perinteisesti olleet vahvasti tasa-arvopolitiikan agendalla, mikä viittaa siihen, että on olemassa potentiaalisia toistaiseksi tunnistamattomia miesten tasa-arvo-ongelmia. [s. 30] – –

    Miesten parissa tehtävän työn (kuten väkivaltaa tehneiden miesten hoito-ohjelmat) resursointi ei saisi kilpailla samoista resursseista naisten parissa tehtävän työn kanssa (kuten naisten turvakodit). [s. 61]

    — Sosiaali- ja terveysministeriö (2006). Miehet ja tasa-arvopolitiikka. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2006:23. Koonnut Jouni Varanka. (Lähde. Sekundaarilähde.)

Tasa-arvovaltuutettu

“Tasa-arvovaltuutettu valvoo naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain noudattamista.” (Tasa-arvovaltuutettu.)

  • [Eläinlääketieteellisessä 98 prosenttia aloittavista opiskelijoista on naisia.] Onko yhteiskunnallinen ongelma, että eläinlääkäreistä suurin osa on naisia? Naiset ovat kautta maailman sivun hoitaneet lehmät ja hevoset navetassa. Ja puhuttaessa fyysisestä voimasta, eivät miehetkään lehmiä ja hevosia omilla voimillaan hallitse. On varottava teilaamasta yksipuolisen sukupuolirakenteen aloja jotenkin ”huonoiksi” tai ”viallisiksi”. – –

    Viime aikoina on tuon tuostakin kiinnitetty huomiota naisten alati enenevään määrään yliopistoissa ja akateemisen tutkinnon suorittaneista. Asiasta puhutaan yleensä jokseenkin negatiivisin ilmaisuin: naiset ”tulvivat”, ”ryntäävät”, ”vyöryvät” yliopistoihin, he ”valtaavat” yliopistot ja korkeakoulut. Tyttöjä harvoin tästä kiitetään.

    — Päivi Romanov (2006). Tasa-arvoa oppilaitoksiin. Tasa-arvo 4/06. [Päivi Romanov on entinen tasa-arvovaltuutettu.] (Lähde. )

  • ["Myös tasa-arvovaltuutettu Pirkko Mäkinen on kiinnittänyt huomiota Kiesin sanoihin."] Yksittäisissä keskusteluissa tällaisille kommenteille nauretaan, mutta painetussa sanassa ne ovat hyvin stereotyyppisiä, loukkaavia ja monessa suhteessa halventavia.

    — Pirkko Mäkinen (2009). Varo, audipomoja voi olla enemmänkin! Taloussanomat. [Lue myös: Zachris Haaparinne: Tasa-arvoisuudesta lain edessä.] (Lähde.)

  • Tiedotusvälineissä on vedottu siihen, että miesten urheilu kiinnostaa yleisöä enemmän kuin naisten, koska naisten urheilun taso on heikompi kuin miesten.

    Tasa-arvovaltuutettu on muistuttanut tiedotusvälineitä siitä, että tällaiset oletukset perustuvat virheelliseen olettamukseen, jonka mukaan naisten tuloksia tulisi verrata miesten tuloksiin ja pitää miesten suorituksia arvioinnin perustana.

    — Tasa-arvovaltuutetun toimisto (2010). Naiset ja urheilu. Naisurheilun näkyvyys Yleisradion kanavilla. (Lähde.)

Tasa-arvoasiain neuvottelukunta TANE

“Neuvottelukunnalla on keskeinen rooli suomalaisessa tasa-arvopolitiikassa, sillä sen julkilausumat toimivat sosiaali- ja terveysministeriön ohjenuorina.” (Wikipedia.)

  • Tutkimusjaoston tavoitteena on ollut vakiinnuttaa naistutkimuksen asema tieteen kentällä ja välittää tutkimustietoa päätöksentekijöille. Tämä työ jatkuu edelleen. Naistutkimuksella on ollut erityisen tärkeä merkitys tasa-arvon edistämisessä ja tasa-arvopolitiikan kehittymisessä, sillä tasa-arvopolitiikka on voitu perustaa uusimpaan tutkimustietoon. – – TANEn tutkimusjaosto oli perustamisestaan lähtien erään silloisen jäsenensä sanoin ”tyylipuhtaasti naistutkimusjaosto”. Jaoston jäseninä oli alusta alkaen muitakin kuin naistutkijoita, mutta naistutkimuksen edistämisen ensisijaisuudesta oltiin yhtä mieltä. – –

    Miesnäkökulmasta puhumiseen suhtauduttiin varovaisesti, sillä sana ”miesnäkökulma” oli merkinnyt naistutkijoiden keskuudessa lähinnä haukkumasanaa. – –

    Tämä on mahdollistanut sen, että Suomi on edelläkävijä naistutkimuksen ja tasa-arvopolitiikan yhdistämisessä. ”Feministinen aikamatka” ei olisi ollut mahdollista ilman valtiofeminismin ja suomalaisen tutkijayhteisön välistä toimivaa yhteistyötä, joka on kansainvälisestikin arvioituna ainutlaatuista. Myös tulevaisuudessa tarvitsemme naistutkimuksen aseman vahvistamista. Tarvitsemme naistutkimuksen ja tasa-arvotiedon välittämistä niin päätöksenteon pohjaksi kuin tasa-arvoisemman yhteiskunnan saavuttamiseksi.

    — Tasa-arvoasiain neuvottelukunta, STM (2006). Feministinen aikamatka. Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan tutkimusjaosto 1981–2006. TANE-julkaisuja 9. Koonnut Petra Stenfors. (Primaarilähde. Sekundaarilähde.)

  • Ajattelemme että kaikki feministit voivat olla ja heidän pitäisi olla lesboja. Määritelmämme poliittiselle lesbolle on naisidentifioitunut nainen, joka ei pane miehiä. [Alkukielellä: "We do think that all feminists can and should be lesbians. Our definition of a political lesbian is a woman-identified woman who does not fuck men."]

    — Sheila Jeffreys (1981). Love your enemy? The debate between heterosexual feminism and political lesbianism. London: Onlywomen press, 1981.

    [Sheila Jeffreys oli pääpuhuja STM:n Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan 30-vuotisjuhlaseminaarissa "Ihminen lihatiskillä" 4.12.2002. Puhuja myös Naisasialiitto Unionin seminaarissa "Kysyntä - linkki ihmiskaupan ja prostituution välillä" 1.12.2006.

    Silloinen opetusministeri Tuula Haatainen (SDP) on lainannut Jeffryesiä asintuntijana 2003.

    Sheila Jeffreys on professori Melbournen yliopistossa Australiassa.]
    (Sekundaarilähde.)

  • Heteroseksuaalisuus toimii tehokkaammin kuin sortavat järjestelmät kuten apartheid tai kapitalismi – – Kun nainen saa orgasmin miehen kanssa, hän vain tekee yhteistyötä patriarkaalisen järjestelmän kanssa, erotisoiden omaa sortoaan – – Heteroseksuaalisen halun vastakohta on samankaltaisuuden erotisoiminen, vallan samankaltaisuus, samanarvoisuus ja molemminpuolisuus. Se on homoseksuaalinen halu. [Alkukielellä: "Heterosexuality functions more effectively than oppressive systems such as apartheid or capitalism – – When a woman reaches orgasm with a man she is only collaborating with the patriarchal system, eroticizing her own oppression. – – The opposite of heterosexual desire is the eroticising of sameness, a sameness of power, equality and mutuality. It is homosexual desire."]

    — Sheila Jeffreys (1991). Anticlimax: A feminist perspective on the sexual revolution. Washington Square, N.Y: New York University Press, 1991. (Sekundaarilähde.)

  • Australialaisen pornografian tutkijan Sheila Jeffreysin mukaan pornon ja prostituution maailmantaloudet ovat täysin sidoksissa toisiinsa. Kansainvälinen seksiteollisuus laajentaa median kautta reviiriään pornografisella kuvastolla, joka arkipäiväistyessään tekee myös prostituutiota yhä hyväksyttävämmäksi. – –

    Australialainen professori Sheila Jeffreys on perehtynyt laajalti pornon maailmantalouteen. Hänen mukaansa pornografia on prostituution kuvaamista ja naisten väkivaltaista hyväksikäyttöä, jota johtaa järjestäytynyt rikollisuus. Jeffreysin mukaan kansainvälinen seksiteollisuus laajentaa reviiriään koko ajan luomalla pornografista kuvastoa esimerkiksi mainosten maailmaan. Näin saadaan yleistä mielipidettä muokattua niin, että pornografia ja prostituutio on entistä hyväksyttävämpää. – – Näin sekä prostituutio että pornografia tuovat lisää rahaa niitä ylläpitäville rikollisjärjestöille. – –

    Seminaarissa esiteltiin myös tasa-arvoasiain neuvottelukunnan teettämän suomalaisten mediatalojen tasa-arvokyselyn tulokset. – – Kyselyn perusteella näyttää siltä, että työpaikan ilmapiiri koetaan tärkeäksi, mutta sukupuolten tasa-arvo ei ikään kuin kuulu siihen erillisenä kysymyksenä tai osa-alueena. Kyselyn mukaan mediaorganisaatioiden johtoporras on sitä mieltä, että epätasa-arvoa ei ilmene. Tulosten voi tulkita viittaavan eräänlaiseen asenteiden lasikattoon.

    — Tasa-arvoasiain neuvottelukunta, STM (2002). Ihminen lihatiskillä - TANEn juhlaseminaari 4.12.2002. TANE tiedottaa. (Lähde.)

  • Nuoret tarvitsevat tietoa seksuaalisesta väkivallasta: mitä väkivalta on, mitä siitä seuraa yksilölle, yhteisölle, kuinka osaltaan voisi ennaltaehkäistä seksuaalista väkivaltaa, miten tukea henkilöä – –

    Bye bye pornstar -video on valmistettu vuonna 2003 ROKSin (Riksorganisationen för kvinnojourer och tjejjourer i Sverige) ja Stockholm Rum -tuotantoyhtiön yhteistyönä. – – Ruotsinkielinen video ja opettajien oheismateriaali on tekstitetty suomeksi tasa-arvoasiain neuvottelukunnan ja tasa-arvoyksikön toimesta.

    Video mahdollistaa raiskaukseen liittyvien myyttien, ennakko-oletusten käsittelyä. Bye bye pornstar herättää katsojan ajattelemaan raiskausta väkivaltaa kohdanneen näkökulmasta – – Videolla pyritään lisäämään nuorten tietoisuutta raiskauksesta – –

    [Seminaariohjelmasta klo 13 alkaen.] Tietopaketin esittely: Tuottaja Per Österberg, Rum Stockholm. Varapuheenjohtaja Therese Persson, ROKS. – – Yhteistyössä: Hanasaari - ruotsalais-suomalainen kulttuurikeskus, Tasa-arvoasiain neuvottelukunta TANE, Folkhälsan, Suomen Liikunta ja Urheilu, Tyttöjen talo, Tukinainen, ROKS - Riksorganisationen för kvinnojourer i Sverige.

    — Tasa-arvoasiain neuvottelukunta, STM (2005). Kenen asia? Nuoret ja seksuaalinen väkivalta -seminaari 20.9.2005. Seminaarikutsu ja seminaariohjelma.

    [Ruotsin tyttö- ja naispäivystyksistä vastaavan, Ensi- ja turvakotien liitto ry:tä toiminnoiltaan muistuttavan ROKS-järjestön puheenjohtaja Ireen von Wachenfeldt haastattelussa ruotsalaisessa Könskriget - Sukupuolisota -dokumentissa.

    Toimittaja Evin Rubar viittaa seuraavassa feministi-ikoni Valerie Solanasin tekstiin, joka oli arvosteltu järjestön lehdessä. Tunnetussa SCUM-manifestissaan Solanas mm. ehdottaa, että miessukupuoli tulisi tuhota ja jatkossa lasten tulisi olla vain tyttöjä.

    Evin Rubar: Miehet ovat elukoita ja koneita ja käveleviä tekokyrpiä...
    Ireen von Wachenfeldt: Niin...
    Evin Rubar: Onko se sinun kantasi?
    Ireen von Wachenfeldt: Kyllä, se on minun kantani.
    Evin Rubar: Miehet ovat elukoita?
    Ireen von Wachenfeldt: Miehet ovat elukoita. Etkö ole samaa mieltä?


    – – Ireen von Wachenfeldt: Olemme suurin taistelujärjestö Ruotsissa nykyään. – –
    Evin Rubar: Onko kyseessä sota?
    Ireen von Wachenfeldt: Kyllä, uskon niin – – ja se on sukupuolisota.

    (Nordisk Film/SVT 2005, esitetty Suomessa TV2:ssa ja FST:llä. Katkelma Youtubessa, alkaen n. 4:20. Sekundaarilähde. Koko kaksiosainen dokumentti 12 osassa. Ireen von Wachenfeldt on sittemmin eronnut tehtävästään.)]

    (Lähde: seminaarikutsu. Lähde: seminaariohjelma.)
  • Ruotsin tasa-arvoyksikön erityisasiantuntija Gunilla Ekberg kehotti lakivaliokuntaa lähestymään prostituutiokysymystä nimenomaan ideologisista lähtökohdista. Näin Ruotsissa oli tehty. – – Näkemykset siitä, että prostituutiota on aina ollut olemassa ja tulee olemaan, ja ettei tämän vuoksi asioita voisi muuttaa, Ekberg liitti uusliberalismiin, johon ei tullut alistua. Ruotsin hallitus ja valtiopäivät olivat määritelleet prostituution naisiin ja lapsiin kohdistuvaksi miesten harjoittaman väkivallan törkeäksi muodoksi. – – Lain valvontaa varten poliisin resursseja oli tuntuvasti lisätty. [s. 87] – –

    Vastarintaliike oli voimakas ja riittävän vahva hajottamaan sekä vasemmiston että naisliikkeen. Prosessin alussa naisliike oli ollut yhtenäinen ja suhde vasemmistoon oli erittäin läheinen. Naisliikkeen menestystä puolsi myös se, että tasa-arvoelimet toimivat sisäpiiriläisen roolissa – – Eduskunnan säätämä kompromissilaki oli naisliikkeelle ja tasa-arvoelimille pettymys, mutta prostituoitujen etuliikkeelle torjuntavoitto. [ss. 108-109] – –

    Palaan vielä Carole Patemanin ajatukseen seksuaalisesta sopimuksesta. Lähtökohtaisesti kaikki yksilöt ovat syntyneet vapaina ja tasa-arvoisina. Luonnontilasta siirryttiin järjestäytyneeseen yhteiskuntaan sopimuksella, joka takasi yksilöiden poliittiset oikeudet hallintaa vastaan. Patemanin mukaan naiset kuitenkin jätettiin sopimuksen ulkopuolelle eivätkä he ole näin ollen vapaita yksilöitä. Siten naiset eivät myöskään ole tasavertaisia solmimaan mitään sopimuksia miesten kanssa missään yhteydessä, mukaan lukien prostituutio. [s. 110, luvusta "Lopuksi"] – –

    [Gunilla Ekberg oli 2006 eduskunnan lakivaliokunnan kuultavana seksin oston kriminalisoinnista. Kutsuttu myös puhujaksi (pöytäkirja 13/2004) eduskunnan naiskansanedustajien verkoston toimesta. TANEn puheenjohtaja Heidi Hautala lainaa häntä kahdesti asiantuntijana kirjoituksessaan.]
    Hallituksen esityksestä 221/2005 vp annetut lausunnot – –
    - Ekberg, Gunilla 16.3.06 [s. 116]

    — Tasa-arvoasiain neuvottelukunta, STM (2009). Vapaaksi marginaalista – marginaalista vapautta. Naisliikkeen ja prostituoitujen etuliikkeen kamppailu seksin oston kriminalisoinnista 2002–2006. TANE-julkaisuja 12. Kirjoittanut Elina Aaltio.

    [Könskriget-dokumentissa (sekundaarilähde) Gunilla Ekberg uhkaa toimittajaa, että mikäli hän joutuu tulevaisuudessa lähisuhdeväkivallan kohteeksi, hän ei tule saamaan apua ROKSin julkisesti rahoitetuilta turvakodeilta ja kutsuu häntä petturiksi. "Älä laske sen varaan, että saisit mitään apua tulevaisuudessa. – – Niin käy pettureille." (Sekundaarilähde.)

    Ekbergin asiantuntija-asemaa ja kirjoituksia on kritisoitu usealta taholta. Esimerkiksi Vincent Clausen väittää, että Ekberg on syyllistynyt puolueellisen materiaalin käyttöön, lähteiden vääristelyyn, selvästi aineiston kanssa ristiriitaisten johtopäätöksien tekoon ja että eräs Ekbergin laajalti lainattu artikkeli muistuttaa enemmän poliittista manifestia kuin selvitystä.]
    (Lähde.)

  • Neuvottelukunta painotti naistutkimuksen opetuksen tärkeyttä koko yhteiskunnalle. – – Naistutkimusta opiskellaan paljolti eri tieteenalojen sivuaineena. Tämä tuottaa työelämän eri sektoreille naistutkimuksen asiantuntijoita. – – Tasa-arvopolitiikan tulevaisuuden kannalta on erityisen tärkeää, että naistutkimuksen asiantuntijoita koulutetaan yliopistoissa myös jatkossa.

    — Tasa-arvoasiain neuvottelukunta, STM (4.2.2009). Tasa-arvoasiain neuvottelukunta: Naistutkimuksen asema turvattava yliopistouudistuksessa. (Lähde. )

  • Tasa-arvoasiain neuvottelukunta (TANE) hakee korkeakouluharjoittelijaa syksyksi 2010 – – Harjoittelijalta edellytetään sukupuolten tasa-arvokysymysten ja naistutkimuksen tuntemusta, Suomen poliittisen järjestelmän tuntemusta – –

    — Tasa-arvoasiain neuvottelukunta, STM (2010). Tasa-arvoasiain neuvottelukunta (TANE) hakee korkeakouluharjoittelijaa syksyksi 2010. (Lähde. )

Korkeakoulumaailma

  • Tänään satun fillarimatkalla kaupunkiin kuuntelemaan haastatteluohjelmaa "miesasiamiehistä", uusintaa kesältä, ja sentään nyt muistan minäkin ketkä ovat vihollisiani, keiden paskantärkeää äijäasennetta voisi hävittää millä tahansa pommeilla palvellen silti dialektiikkaa kunniallisesti.

    EDELLEEN olen samaa mieltä kuin Tulvan Anne Moilanen, että näiden Malmin, Laasasen, ja miessakilaisten äijäkohkaajien kanssa EI pidä yrittääkään keskustella. Täytyy vain odottaa niiden kyllästyvän odottamaan mediamahdollisuuksiaan, sillä mistään muusta ei niiden "asiassa" ole kysymys kuin kapeimmasta mediamarginaalin huomiontarpeesta. Tasa-arvosta tai muusta humanistisesta ne eivät ole oikeasti kiinnostuneet, puhumattakaan, että käsittäisivät niistä mitään. On TÄSMÄLLEEN OIKEIN että miessakilaisia ja muita "miesasian" edustajia ei huolita TANEn tai minkään muunkaan instituution keskustelijoiksi, sillä yhtäkään järkevää käsitystä SUKUPUOLIEROSTA ne eivät ole kyenneet ilmaisemaan. Miten siis ne pystyisivät puhumaan sukupuolten tasa-arvosta?

    — Markku Soikkeli (2008). Soikkelin pieni vii(da)kkokirja. [Filosofian tohtori ja kriittinen miestutkija, yliassistentti Tampereen yliopistossa.] (Primaarilähde. Sekundaarilähde.)

  • Vakavasti otettava yhteiskuntatiede on mahdottomuus, koska se on hylännyt tieteen. Moni loppuvaiheen opiskelija pitää totuusrelativismia tai jonkinlaista subjektiivisuutta ihmistieteiden perusominaisuutena. Harva hakee poissulkevia kausaalisia selityksiä. Kokeellista menetelmää ei juuri opeteta, ja edes tutkijat eivät käytä peruskäsitteitä yhtenevällä tavalla. Matematiikka ja tilastotiede ovat kirosanoja. Alalla on myös omaksuttu kaksoisstandardi, jossa luonnontieteen inspiroimilta väitteiltä vaaditaan suurempaa luotettavuutta ja kovempia tulosvaatimuksia - samalla kun vaikkapa Freud, Lacan, Foucault tai Butler hyväksytään tieteeksi ongelmitta. Yhteiskuntatieteistä on tullut sosiaalialan ammattikoulu, joka ei valmista työelämään. – –

    Vakavasti otettava yhteiskuntatiede on mahdottomuus, koska alalla yhdistetään tiede politiikkaan. Esimerkiksi sukupuolentutkimus on sitoutunut tasa-arvoon. Kyseessä on kuitenkin kaksi eri asiaa: a) selvittää sukupuoliin liittyviä tosiasioita ja b) käyttää saatua tietoa asiaintilan muuttamiseen. Yhteiskuntatieteilijät ovat jättäneet a-kohdan väliin ja hypänneet kohtaan b, maailman parantamiseen. Näin ala tulee rakentaneeksi "tosiasioita" politiikan ehdoilla.

    — Osmo Tammisalo (2010). Lopullinen totuus. Vakavasti otettava yhteiskuntatiede on mahdottomuus. Aviisi 2/2010. [Tietokirjailija.] (Lähde.)

  • Mikseivät heteromiehet — jotka kaipaavat sitä seksiä ja vaihtelua eli pikaisia jänniä kohtaamisia, joissa naisista ei ole mihinkään — mene sinne Stockan vessaan? Mikseivät he ota kontaktia muihin miehiin, joilla olisi tarjota sitä hyvää ja nopeaa seksiä? Tämä on minun mielestäni ihan vakava kysymys. Etkö sinä voisi jotenkin esittää tätä vinkkinä miehille? Ettei tartte itkeä ja ruikuttaa, kun ei saa seksiä. Kyllä seksiä on! Ja just semmoista, josta miehet tykkää.

    — Pia Livia Hekanaho (2008). Keskustelussa Henry Laasasen kanssa kirjan "Naisten seksuaalinen valta" julkaisutilaisuudessa 15.2.2008. Paikka: ravintola Loft, Helsinki. Kohdasta n. 5:40 alkaen. [Puhetta stilisoitu. Fil. tri Hekanaho on queer-tutkija Helsingin yliopistossa ja kiinnostunut mm. maskuliinisuuden tutkimuksesta. Suomen miestutkimuksen seura ry:n hallituksessa.] (Lähde.)

  • Seksi on viimeinen naisten työn alue, joka on laajemmin siirtymässä markkinoiden piiriin. – – Seksityöntekijät – – sopivat pikemminkin luovan luokan eetokseen – – Seksityöntekijät mieltävät oman toimintansa vastakohtana ja vaihtoehtona prekaareille töille. – – Seksityöntekijät itse nimeävät työnsä suurimmaksi ongelmaksi sosiaalisen stigman. – – Kahtiajako ’kunniallisiin’ ja ’langenneisiin’ naisiin rajoittaa kunniallisen naisen vapautta kahdelta suuntaa: sukupuolihierarkiassa hänen yläpuolellaan on mies ja alapuolellaan langennut nainen, jolla kummallakin on pääsy seksuaaliseen autonomiaan, maantieteelliseen liikkuvuuteen ja taloudelliseen oma-aloitteisuuteen. – – Huorastigma on niin vahva sosiaalinen leima, että kynnyksen ylittäminen edellyttää aikaisempaa marginaalikokemusta. – – En – – löytänyt viitteitä kaupallisen seksin tartuntatautiriskeistä Suomessa. – – Asiakkaiden enemmistö on hyvin käyttäytyviä tavallisia miehiä.

    — Anna Kontula (2008). Punainen exodus. Tutkimus seksityöstä Suomessa. Like/Tutkijaliitto 2008. (Sekundaarilähde.)

  • Toisaalta olen kyllä täysin varma siitä, että melko moni suomalainen mies on joutunut oikeusmurhan kohteeksi: avioerossa äidin ei todellakaan tarvitse muuta kuin väittää että isä on väkivaltainen ja isän ei tarvitse muuta kuin menettää malttinsa viranomaisille, niin hänen mahdollisuutensa voittaa oikeusjuttu ovat suurin piirtein nolla. Vain äärimmäisen sitkeällä, pitkäpinnaisella ja hyväonnisella isällä on mahdollisuuksia yhtenäistä rintamaa vastaan. – –

    Usein tilanne on päinvastainen, niin että vain, jos syytetty osapuoli pystyy ehdottoman aukottomasti osoittamaan että syytteet ovat vääriä, niin hän vapautuu niistä. Pelkkä epäilyksen varjo riittää tekemään hänestä huonon vanhemman. – – Toisaalta tässäkin on selvä sukupuolivinouma: tiedän ainakin yhden tapauksen jossa alun perin väkivaltaiseksi epäilty isä esitti sittemmin prosessin kuluessa suuren määrän jopa suhteellisen vakuuttavia väitteitä sitä että äiti oli pahoinpidellyt lapsia, mutta mikään ei horjuttanut asiaa hoitavien sosiaalityöntekijöiden vankkaa vakaumusta, että äiti oli täysin viaton ja isä lapsiaan häikäilemättömästi manipuloiva uhkaava mies. – –

    Jos meillä olisi suhteellisen asiantunteva, soveltuvasti koulutettu ja uusinta tietoa hyödyntävä sosiaalityöntekijäkunta, niin tuskinpa kovin monta lasta joutuisi kärsimään PAS-vanhemmasta. Mutta valitettavasti tilanne ei ole tämä: sosiaalityöntekijät oppivat huuhaata, joka ei auta heitä käytännön työssä (jota ei edes osata arvostaa), uskovat teorioihin jotka johtavat heidät harhaan eivätkä ole oppineet kuuntelemaan, ei lapsia eikä aikuisia. Ja kohtelevat joitakin asiakkaitaan melko härskisti. Eli tuomioistuimia tarvitaan ja niihin alaa tuntevia tuomareita ja asianajajia.

    — J.P. Roos (2007). Kirja-arvostelu: Amy J.L. Baker: Adult children of parental alienation syndrome. Breaking the ties that bind. Psykologia 5/2007, 394-398. [Roos on sosiaalipolitiikan professori Helsingin yliopistossa.] (Lähde.)

Naistutkimus

  • Feminismi on poliittinen käytäntö ja siten feministinen tieto on aina paitsi poliittista, myös strategista ja ideologista. – – feministinen tutkimus rikkoo tieteen yleistettävyysperiaatetta [jonka mukaan yksittäinen tutkija voidaan korvata kenellä tahansa muulla saman alan tutkijalla] – – Feministinen tutkimus on lähtöisin naisliikkeestä ja toimii kiinteässä yhteydessä siihen. Naisliike tuottaa kysymyksiä ja ongelmia feministisen tutkimuksen selvitettäväksi muokaten siten tutkimuksen suuntaviivoja. – – feministinen tutkimus on osa naisliikettä – – Feministinen standpoint-tutkimus on naisten tutkimista naisia varten naisten kokemuksista käsin ja naisten ehdoilla. – – Feministisen tiedon määrittely sulkeistaa helposti jotkut tarpeet ja lähtökohdat joidenkin toisten kustannuksella.

    — Johanna Matero (1996). Tieto. Kirjassa Avainsanat. 10 askelta feministiseen tutkimukseen (toim. Anu Koivunen ja Marianne Liljeström). Tampere: Vastapaino 1996, ss. 245–265. [Naistutkimuksen kurssikirjasta.] (Sekundaarilähde.)

  • Feminismin – minkä tahansa feminismin – valitseminen teoreettiseksi viitekehykseksi ei ole ongelmatonta sen luonteen vuoksi: feminismi on poliittista. Se ei ole objektiivinen, staattinen teoria, jonka avulla voidaan hahmottaa jotain asiaa ja jättää se sitten sikseen. Feminismi on politiikkaa, jonka päämääränä on muuttaa vallitsevia valtasuhteita kaikilla elämän osa-alueilla, oli kyseessä sitten perhe, koulutus, hyvinvointi, työ, politiikka, kulttuuri tai vapaa-aika. – –

    Feminististä teoriaa ja käytäntöä on usein vaikeaa erottaa toisistaan: lähtökohtana on olettamus, että henkilökohtainen on poliittista. Perustan muodostavat (naisten) subjektiiviset ja jokapäiväiset kokemukset, joiden pohjalta patriarkaalisia merkityksiä ja arvoja voidaan uudelleen määritellä ja vastustaa.

    — Johanna Kiviluoto (2004). Naiset, luonto ja uskonto - Ekofeministinen lähestymistapa uskontotieteessä. Uskontotieteen pro gradu -tutkielma. (Sekundaarilähde.)

  • [Darwinin] Sukupuolivalinnan lähempi tarkastelu osoittaa sen elitistiseksi heteromiesten narratiiviksi, jossa ideaalisiksi ymmärretyt sukupuolisuhteet on luonnollistettu projisoimalla ne eläinmaailmaan. Sieltä ne on siirretty edelleen selittämään ihmisluontoa. Vaikka sukupuolivalinnan teoria heijastaakin hyvin oman syntyaikansa ajattelumuotoja, olisi kohtuutonta palauttaa sukupuolta käsittelevä tutkimus yhä uudelleen tällaiseen 1800-luvun maailmankuvaan.

    — Tuula Juvonen (2007). Kirja-arvio: Keisarinnan uudet (v)aatteet. Naistutkimus 3/2007. [Erikoistutkija Jyväskylän yliopistossa. Väitellyt 2002 sosiaalipolitiikan alaan kuuluvalla väitöskirjalla.] (Sekundaarilähde.)

  • Huomaamattoman ja poliittisesti pakotetun performatiivisuuden seurauksena sukupuoli on ’teko’ ja avoin säröille, itseparodialle, itsekritiikille ja sellaisille ’luonnollisen’ liioitteleville näytöksille, jotka juuri kaikessa ylettömyydessään paljastavat sukupuolen pohjimmiltaan kuvitteelliseksi.

    — Judith Butler (2006). Hankala sukupuoli: feminismi ja identiteetin kumous (s. 243-244). Helsinki: Gaudeamus 2006. [Wikipedia: "yhdysvaltalainen filosofi ja feminismin teoreetikko. Hänen vaikutuksensa feminismin teoriaan on ollut huomattava."] (Sekundaarilähde.)

  • Julkisuus. Feministiselle tutkimukselle sukupuoli on arvokas analyyttinen työväline. Sen avulla on perustellusti osoitettu, että tieteet (biologia mukaan lukien) ovat ideologisia rakennelmia, joissa maailman järjestäminen sekoittuu sukupuoli-ideologiaan. – – Testattavuus. Naistutkimus on osoittanut kerta toisensa perään, että niin biologia kuin luonnollisiksi ymmärretyt anatomis-fysiologiset erot ruumiiden välillä ovat historiallisia.

    — Annamari Vänskä (16.9.2006). Sana vastaan sana. Iltalehti. [Fil. tri, queer-tutkijatohtori Helsingin yliopistossa.] (Sekundaarilähde.)

  • Ydinongelmana on myös luonnonherruusajattelu, miesten omistuskulttuuri, jossa luontoa, naisia, lapsia ja muita "alamaisiksi" asetettuja kohteita kohdellaan oman minän jatkeena (kielteisen, suorastaan perverssin symbioosin tai yhteenkuuluvuuden ilmenemismuotona). Onkin paljastavaa rinnastaa naisiin kohdistuva kotiväkivalta (n. 40% naisista kokee sitä Suomessa!) sekä ns. "aavistushakkuut".

    — Kaarina Kailo (2002). Karhu, naiset ja suomalainen luontosuhde kestävän kehityksen pohjana. Kaltio 2/02. [Vanhempi akatemiatutkija. Fil. tri Kailo toimi Oulun yliopiston naistutkimuksen professorina ennen kuin oppituoli jäädytettiin.] (Lähde.)

  • Naisten yksinolon pelot liittyvät konkreettisiin mörköihin, joita ovat aviomiehet ja poikaystävät. Naiset katsovat kaapista, onko siellä entinen kostonhimoinen poikaystävä uhkaamassa. – – On paljon elokuvia, joissa yksinäiset naiset raiskataan ja tapetaan. Jotkut feministit väittävät filmien olevan tietoista naisten pelottelua, jotta naiset eivät asuisi yksin ja turvautuisivat aina mieheen.

    — Kaarina Kailo (14.7.2000). Moni nainen pelkää olla yksin kotona. Verkkouutiset. (Lähde.)

  • Kehitysmaiden naisilta puuttuvat usein kansalaisoikeudet, tasa-arvo, oikeus omistaa ja periä hoitamaansa maata, oikeus määrätä omasta kehostaan ja päättää aviosäädystään, aviopuolisostaan. Pakollinen heteroseksuaalisuus on myös haitallisempi naisille.

    — Kaarina Kailo. Maailmanlaajuisen markkinatalouden vaikutukset naisten asemaan. Aineistoa Suomen sosiaalifoorumissa. (Lähde.)

  • Tapa, millä pohjoismaalaiset miehet ovat tukeneet ja puolustaneet "kunniamurhiin" syyllistyneitä maahanmuuttajamiehiä kielii kuitenkin siitä, etteivät edistyksellisten tasa-arvon kärkimaiden miehet ole läheskään niin vapaita väkivallan kulttuurista kuin kuvitellaan. Tästä löytyy räikeitä esimerkkejä Ruotsista, missä naisiin kohdistuvaan väkivaltaan erikoistunutta Eva Lundgrenia ja Feministiska initiativ - feministipuolueen jäsentä Tuula Rosenbergiä on uhattu rajusti, myös levittämällä heidän akateemisen kunniansa mustaavia väitteitä tieteellisestä epärehellisyydestä tai pätevyyden puutteesta.

    — Kaarina Kailo (2006). Hunnutettu ja riisuttu nainen. Teoksessa: Tuhat ja yksi askelta (toim. Jouko Jokisalo ja Ilona Nykyri). Helsinki: Tammi 2006.

    [Lue myös: Panu Höglund: Miesviha & Valheessa eläminen & Norjalaisen uskontotieteilijän kanta Könskriget-jupakkaan & Feministien pelkurimaiset valheet, Mikko Ellilä: Feministi teki rikosilmoituksen Ayn Randin romaanista Atlas Shrugged.

    Tutkija Heikki Sariola, Oikeusministeriön Haaste-lehti 4/2005: "Ruotsissa nousi viime keväänä valtava kohu Suomessakin tänä syksynä lyhennettynä nähdystä dokumentista Sukupuolisota (Könskriget), jossa Uppsalan yliopiston professori Eva Lundgren ilmeisen vakavissaan väitti, että hyvässä asemassa olevat ruotsalaismiehet surmaavat Ruotsin metsissä satoja lapsia vuosittain satanistisissa menoissaan. Lundgrenin mukaan miehillä on vallassaan naisia, joiden tehtävänä on varta vasten synnyttää lapsia uhrattavaksi.

    Todisteita ei tietenkään ole löytynyt. Kohu ei tällä kertaa koskenutkaan satanistien kauheutta vaan naisliikkeen ideologina tunnetun professorin ja hänen salaliittoteorioidensa uskottavuutta."]
    (Lähde.)

  • [Suomalainen] Naistutkimus syntyi alhaalta ylös, liikkeen sylissä, mutta liike oli yliopistoissa tai ainakin kampuksilla, amerikkalaisittain. Women’s studies kuvaa osuvasti sitä, että kysymys oli yhteisestä opiskelusta tai tiedostamisesta. Tiedostusryhmät ja opintoryhmät siis sulautuivat toisiinsa. – – Naistutkimus raivasi, valloitti ja taisteli itselleen sellaisen paikan, että naistutkimuksen puolesta käyväksi argumentiksi tuli yksinkertaisesti: monialaista sivistysyliopistoa ei voi ajatella ilman naistutkimusta. – –

    Tasa-arvopolitiikka on koko olemassaolonsa ajan puhunut tiedon eli naistutkimuksen ja sen virkojen puolesta. – – Naistutkimusta on kutsuttu yliopistoon sijoittuneeksi feminismiksi, mutta se toimii myös tasa-arvopolitiikan resurssina.

    Vuoden 2009 alussa naistutkimusyksikkö on kahdeksassa yliopistossa. Naistutkimuksella on oma tutkijakoulunsa (Sukupuolijärjestelmän tutkijakoulu) ja yliopistoverkostonsa (Hilma). Naistutkimus on noin neljännesvuosisadassa instituoitu akateemiseen infrastruktuuriin. – – Tähän limittyy kuitenkin myös suurempi naistutkimuksen haaste, ”butlerilainen kumous” eli binaarisen, heteronormia ylläpitävän mies/nainen sukupuolen kiistäminen – –

    Uudella tavalla aggressiivinen miesaktivismi korostaa sitä, miten miehet eivät ole vain sukupuolijärjestelmänvaan naisten ja feministien sortamia ja tasa-arvopolitiikassa vaiennettuja – – Naistutkimuksen opetuksen kautta tietoisuus leviää monille ammatillisille kentille. Naistutkimusyksiköt itse korostivat arvioinnissa tutkimuksen viestintää julkisuuteen ja päättäjille samoin kuin yhteistyötä tasa-arvoelinten, erityisesti TaNen tutkimusjaoston kanssa. – – Mutta ennen muuta feminismi tai naistutkimus häiritsee, horjuttaa ja panee paikoiltaan sekä kiistää luonnolliseksi ajateltua sukupuolta ja sukupuolisuutta.

    — Raija Julkunen (10.9.2009). Kuka tarvitsee naistutkimusta? Puhe Jyväskylän yliopiston naistutkimuksen 20-vuotisjuhlaseminaarissa. [Julkunen on sosiologian dosentti Jyväskylän yliopistossa.] (Lähde.)

  • Kristiinan ura- ja tiedeorientoituneita piirteitä voi tarkastella vertauskuvina koko länsimaiselle (luonnon)tiedetraditiolle arvoineen ja pyrkimyksineen. Esimerkiksi Kristiinan himo sammakoihin on tulkittavissa allegoriaksi sille, kuinka jotkut länsimaiset toimijat pyrkivät taloudelliseen hyötyyn, vaikka se merkitsisi muiden mannerten luonnonvarojen riistämistä.

    — Naistutkimuksen gradupalkinnon saanut työ (2008). "Minäkin olen täällä löyhkäämässä": Etnisyyden ja ruumiillisuuden representaatiot Veronica Pimenoffin romaanissa Maa ilman vettä. Iida Riekon kotimaisen kirjallisuuden alaan kuuluva pro gradu -tutkielma. (Lähde. Sekundaarilähde.)

Kriittinen miestutkimus

  • ["– – kriittinen miestutkimus pyrkii lähtökohtaisesti sukupuolten ja muiden sosiaalisten ryhmien väliseen tasa-arvoon."] Harvassa tieteenalassa teoreettinen lähtökohta on niin vahva, että se ohjaa tutkimuksen lopputulosta, sitä mihin päädytään. Kriittisen miestutkimuksen haaste ja vaiva on siinä, että aineistosta tietyllä tavalla haetaan sitä mikä jo tiedetään.

    — Anders Ahlbäck (6.10.2007). Miestutkimus nostaa miehet valokeilaan. Turun Sanomat. [Suomen miestutkimuksen seuran puheenjohtaja Åbo Akademista.] (Lähde.)

  • Tämän pro gradu -tutkielman lähtökohtaoletuksina on kaksi väitettä, joiden oletetaan pitävän paikkansa: Ensinnäkin sukupuolten välinen epätasa-arvoisuus on tosiasia siten, että naisten asema on huonompi kuin miesten. – – Ensimmäistä väitettä voi perustella mm. seuraavilla syillä: 1) Yleinen mielipide – – 2) naisten aliedustus julkisen ja yksityisen sektorin johtotasolla – – 3) naisten miehiä huonommat palkat – – 4) kotitöiden epätasainen jakautuminen [Esitetyt 4 perustelua päättyvät.] [s. 1] – –

    Feminismin määritteleminen tasa-arvon ajamiseksi on kuitenkin ongelmallista – – määritelmä mahdollistaa retoriikan, jossa feminismin nimissä vaaditaan miesten aseman parantamista naisten aseman kustannuksella. – – Näin voi käydä, jos miehet esitetään sukupuolten välisten suhteiden altavastaajina, joiden ongelmiin on syynä naisten liian hyvä asema. – – Tarvitaan siis muunlainen määritelmä. [s. 8] – –

    Radikaalifeminismiä on tärkeätä käsitellä hieman, koska se on se feminismin suuntaus, joka on herättänyt voimakkainta vastustusta ja jonka perusnäkökulmaan suuri osa profeministisestä miesliikkeestä nojaa [s. 13] – –

    Suhde feminismiin on miestutkimuksessa olennainen kysymys, koska miestutkimus on hyvin pitkälti syntynyt naistutkimuksen vaikutuksesta. Naistutkimus taas on useimmiten feminististä. – – Kriittinen miestutkimus (critical studies on men) on miestutkimusta, joka on avoimen profeminististä sekä kriittistä. – – Hyvin suuri osa kriittisestä miestutkimuksesta on naisten tekemää. [s. 32] – –

    Ensinnäkin johdantoluvussa esitetyt perustelut [em. 4 kpl] näkemykselle miesten paremmasta asemasta suomalaisessa yhteiskunnassa mahdollistavat asenteen, jossa tämä näkemyksen kiistävät elävät ns. "väärässä tietoisuudessa". Koska en kuitenkaan esittele tarkempia perusteluja (mikä vaatisi kokonaisen kirjan kirjoittamista) tähän väitteeseen uskomiselle, vaan se toimii työn lähtökohtana, saattaa kyseessä lukijan kannalta olla myös "uskon hyppy". [s. 38]

    — Jouni Varanka (2003). Miesten ja feminismin ongelmallinen suhde - ideologisia dilemmoja Man-sähköpostilistalla. Helsingin yliopisto: sosiaalipsykologian pro gradu -tutkielma. Marraskuu 2003. [Profeministiksi tunnustautunut Varanka on koonnut STM:n Miehet ja tasa-arvopolitiikka -julkaisun (2006). Nyk. suunnittelijana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella.] (Lähde.)

  • Miehillä viitataan henkilöihin, jotka identifioituvat miehen sosiaaliseen ja kulttuuriseen kategoriaan. Useimmat näistä henkilöistä omaavat tietyn fyysis-anatomisen hahmon - niin sanotun miehen ruumiin, mutta eivät kaikki.

    — Arto Jokinen (2010). Mies- ja maskuliinisuustutkimus. Teoksessa Käsikirja sukupuoleen (toim. Tuija Saresma, Leena-Maija Rossi & Tuula Juvonen). Tampere: Vastapaino 2010. [Kriittinen miestutkija Tampereen yliopiston naistutkimuksen laitoksella. TANEn Miesjaoston sihteeri. TANEn jakaman Miehen työ -palkinnon saaja vuonna 2002.

    Ainoa mieskirjoittaja ko. sukupuolen humanistis-yhteiskuntatieteellisen perusoppikirjan noin 30 naiskirjoittajan joukossa.]
    (Sekundaarilähde.)

  • Olen mies, joka tekee naistutkimusta miehistä kriittisen miestutkimuksen käsittein.

    — Arto Jokinen (6.10.2007). Miestutkimus nostaa miehet valokeilaan. Turun Sanomat. (Lähde.)

  • Patriarkaatista on käytetty myös nimitystä "fallinen systeemi", koska falloksen eli symbolisen peniksen hallinta on ensimmäinen rajanveto onko henkilö maskuliininen vai ei. Fallinen systeemi pyrkii assosioiman falliset symbolit siihen missä määrin henkilöllä on potentiaalia asettua isähahmon paikalle. Ensisijainen eronteko miesten ja naisten välillä tällaisessa "fallisessa systeemissä" on se miten naiset saadaan näyttämään aina hieman enemmän kastroiduilta kuin miehet. Ihmiskoiraan luonnetta voitaisiin korostaa tieteellisellä nimellä "homososiaalinen sapiens."

    — Markku Soikkeli (1996). Homososiaalisuus länsimaisessa kulttuurissa. Kulttuuritutkimus 13 (1996):4. (Lähde. Sekundaarilähde.)

Kritiikkiä

Naistutkimus ja kriittinen miestutkimus

  • Ongelmahan kriittisessä miestutkimuksessa on se, että kaikissa teorioissa pitää päätyä siihen, että vika on miehissä ja että naiset ovat passiivisia uhreja (homojen ohella), jotka odottavat dominoivien miesten alistavia käytäntöjä.

    Se estää mm. sen triviaalin seikan huomioimisen, että miehet kilpailevat toisiaan vastaan hankkiakseen resursseja ja valtaa - tarjotakseen noita resursseja naisille naisten seksuaalisuuden vastikkeeksi. Eivätkä suinkaan homososiaalisesti vain pyri todistamaan miehuuttaan toisille miehille. – –

    Eli kriittinen miestutkimus todellakin edustaa typerää ideologista tutkimushaaraa, josta ei voi päätyä kuin vääriin johtopäätöksiin, kun ideologiset syyt estävät naisten vallan mukaan ottamisen ja tutkija joutuu operoimaan homososiaalisuus-selityksillä.

    — Henry Laasanen (26.6.2008). Anders Ahlbäck. Keskustelua miesten tasa-arvosta -foorumi. [YTM, kirjan "Naisten seksuaalinen valta" kirjoittaja.] (Lähde.)

  • Tosiasiat eivät riipu mielipiteistä. Vuodenkierto on luonnon tosiasia. Että järjestettyäkin maailmaa pyörittää pillu, on tosiasia. Tämän toteamiseen ei pitäisi tarvita tutkijaa.

    — Tommi Liimatta (28.3.2008). HS-raadin vastaukset kysymykseen: Onko naisilla enemmän seksuaalista valtaa kuin miehillä? Helsingin Sanomat. [Muusikko, sarjakuvapiirtäjä, kuvataiteilija ja kirjailija.] (Lähde.)

  • Mielenkiintoisinta Laasasen ajatuksissa on se valtava kritiikki, jota hän on saanut osakseen naistutkimuksen piiristä. Hänet on leimattu ruikuttajaksi, naiskaunaiseksi epätieteilijäksi, tasa-arvon vastustajaksi ja oman seksinkipeytensä kirjan muotoon pukeneeksi peräkammarin pojaksi. Tuntuu siltä, että kiukkuinen vastaanotto kertoo enemmän naistutkimuksen ja radikaalifeminismin pyrkimyksistä monopolisoida tasa-arvokeskustelu itselleen kuin Laasasen kirjan tasosta. Laasanen on tullut teeseillään tunkeutuneeksi sellaiselle alueelle, joka on pyhästi paalutettu vain ja ainoastaan feministisen naistutkimuksen oikeaoppisiksi kelpuuttamille näkemyksille.

    Naistutkimuksen edustajat ovat kyllä osoittaneet miehille sallitun väylän osallistua tasa-arvokeskusteluun. Sitä kutsutaan kriittiseksi miestutkimukseksi, joka on metodisesti ja ideologisesti feministisen tutkimuksen kainalossa kasvanut sukupuolijärjestelmien tutkimuksen ala. Kuvaavaa on, että kriittisen miestutkimuksen kärkinimi Arto Jokinen kehottaa vaikenemaan sekä Laasasen että toisen miesten tasa-arvo-ongelmista kirjoittavan tutkijan Pasi Malmin ajatuksista, koska keskustelemalla niille vain annettaan lisää kaikupohjaa.

    Itse pilasin maanantaini kuuntelemalla kriittisen miestutkimuksen edustajan esitelmää sukupuolesta ja historiasta. Esitelmöitsijä hukutti osin terävänkin analyysinsä ja oivaltavat johtopäätöksensä valtavaan miessukupuolen kollektiiviseen syyllistämiseen ja ruoskintaan. Kuulijoina olleille parikymppisille miesopiskelijoille opetettiin nöyryyttä ja syyllisyydentuntoa oikein isän kädestä, naisiin kohdistetun sorron ja väkivallan vuosisataisella kuvastolla ryyditettynä.

    — Markku Jokisipilä (19.3.2008). Seksi, valta ja tiede. Markku Jokisipilän blogi. [Valtiotiet. tri, tutkija.] (Lähde.)

  • Naistutkimus on toki vakavasti otettavaa, mutta ei sen oletetun tai väitetyn tieteellisyyden, vaan sen räikeän ideologisuuden ja häpeilemättömän poliittisuuden takia. Naistutkimus on enemmän poliittista kampanjointia kuin tieteellistä tutkimusta. Naistutkimuksessa ei sovelleta tieteen sääntöjä, vaan pääosin kyse on samanhenkisten fanaattisesta ja häikäilemättömästä poliittisesta aktivismista. Naistutkimuksen aikaansaannokset eivät vastaa siihen sijoitettuja panostuksia. – –

    Nykyoloissa naistutkimus on kyltymätön käenpoikanen, joka kuppaa kohtuuttomasti voimavaroja asialliselta tieteeltä. Naistutkimukseen sijoitettu euro on pois varsinaisesta tieteestä. – – Onni onnettomuudessa on, että naistutkimuksen edustajat paljolti ovat eristyneet omiin ghettoihinsa.

    — Matti Wiberg (23.4.2009). HS-raadin vastaukset kysymykseen: Onko naistutkimus vakavasti otettavaa tiedettä? Helsingin Sanomat. [Turun yliopiston valtio-opin professori.] (Lähde.)

  • Nykyisestä, "queer-teoria"-painotteisesta naistutkimuksesta on tullut puhtaasti ideologiaa, jolla on suhteellisen vähän tekemistä paitsi varsinaisen tieteen kanssa, niin myös naisten ja miesten sekä jopa seksuaalivähemmistöjen todellisen aseman ja tasa-arvoisuuden arvioinnin tai edistämisen kanssa. Pikemminkin kyseessä on eräänlainen anarkovasemmistolainen liike, jonka tärkein anti on tiedon sekä arvojen totaalinen suhteellistaminen ja länsimaisuuden sekä liberalismin vastaisuus sinänsä, joka ironisesti tarkoittaa jopa tasa-arvon vastaisuutta.

    — Iivi Anna Masso (23.4.2009). HS-raadin vastaukset kysymykseen: Onko naistutkimus vakavasti otettavaa tiedettä? Helsingin Sanomat. [Politiikan tutkija ja vapaa kirjoittaja.] (Lähde.)

  • Provosoiva vastaus, toki, mutta kaikki voimakkaaseen ideologiaan perustuva tiede on kyseenalaista, olipa aate kommunismi, uskonto tai feminismi. Naistutkimuksen nimissä tehtävää tutkimusta voidaan hyvin tehdä ilmaan omaa julistavaa oppituolia kaikissa tiedekunnissa – ainakin pitäisi voida.

    — Minna Lindgren (23.4.2009). HS-raadin vastaukset kysymykseen: Onko naistutkimus vakavasti otettavaa tiedettä? Helsingin Sanomat. [Toimittaja.] (Lähde.)

  • Suomen taloustilanne ei ole täysin toivoton, kun meillä on veronmaksajina varaa kustantaa tuollaista huuhaa-näpertelyä, joka kuuluisi jonnekin kellariopintopiireihin.

    — Reijo Mäki (2009). Reijo Mäki lehdessä: Naistutkimus on huuhaa-näpertelyä! Iltalehti. [Dekkarikirjailija.] (Lähde.)

  • Tosiasia on, että naistutkimukseen kohdistettu kritiikki on ollut täysin ansaittua. Judith Butler, Michel Foucault ja Donna Haraway ovat olleet naistutkimuksen piirissä täsmälleen samanlaisia kotijumalia kuin Lenin ja Marx olivat taistolaisten yhteiskuntatutkijoiden piirissä 1970-luvulla. Feministien kirjoituksista päätellen Butler ei olekaan enää vain queer, vaan hän on suorastaan Alien: Täydellinen Olio! (Kauhulla ajattelen, mitä tapahtuu, jos nämä feministit hankkivat vielä sen biologisenkin sukupuolen ja alkavat lisääntyä...)

    — Jukka Hankamäki (11.3.2008). Lumisotaa. Jukka Hankamäen blogi. [Fil. tri, filosofi.] (Lähde.)

Tasa-arvopolitiikka ja -keskustelu

  • Miesten asema on useilla kriittisillä indikaattoreilla tarkasteltuna naisten asemaa huonompi. Miesten osaksi koituvat useammin sellaiset harmit kuten lyhyt elinikä, työtapaturmat, asevelvollisuus ja huoltajuusongelmat. Tasa-arvopolitiikka on kuitenkin keskittynyt lähes ainoastaan naisten aseman parantamiseen. – –

    Vuonna 2007 korkeakoulututkinnon suorittaneista 63 prosenttia oli naisia. Nuorten miesten joukossa työttömyys on räjähtämässä käsiin. – – Edellisten lamojen opetusten perusteella on nähtävissä, että miesten itsemurhien määrä tulee kasvamaan jo ennestään Euroopan kärkeä edustavalta tasolta. Itsensä hengiltä juovia ei itsemurhiksi edes tilastoida. – –

    Feministit ovat onnistuneet valjastamaan tasa-arvopolitiikan naisten aseman parantamisen projektiksi. – – Voidaankin sanoa, että miesnäkökulman edustus tasa-arvopolitiikassa on lähellä nollaa. – –

    Tasa-arvopolitiikka tulisi laittaa täysremonttiin. Tasa-arvoelimiin tulisi saada mieskiintiöt, eli vähintään 40 prosenttia ei-feministisiä miehiä – tasapuolisen sukupuolijakauman tulisi koskea myös tasa-arvopolitiikkaa itseään. Tasa-arvotutkimus olisi irrotettava feministisestä ideologiasta ja naistutkimuksesta.

    — Henry Laasanen (22.6.2009). Tasa-arvopolitiikan resurssit on kohdistettu väärin. Ihmissuhteet ja tasa-arvo. (Lähde.)

  • Monet miesten tasa-arvo-ongelmista, kuten lakiin kirjattu "puoliyleinen" asevelvollisuus, ovat tasa-arvo-ongelmista niitä vakavimpia, sillä niissä sukupuolisyrjintä tapahtuu viranomaisten toimesta tai tuella. – – Väkivaltakeskustelussa miesasialiike on huolissaan siitä, että Suomessa hyväksytään vähintäänkin hiljaisesti miehiin kohdistuva väkivalta. Naisten väkivaltaisuuden lakaisemista maton alle piiloon ei myöskään voi pitää hyväksyttävänä. – – Palkkavertailuja tehtäessä on huomioitava mm. tehty työaika ja työtehtävien laatu. Työmarkkinat jakautuvat Suomessa melko jyrkästi naisten ja miesten aloihin.

    — Juuso Erno (16.2.2010). Miesasiaa. Satakunnan Kansa. [Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja.] (Sekundaarilähde.)

  • Palkkio 50 000 euroa ensimmäiselle, joka hyväksyttävästi osoittaa, että nainen saa Suomessa tunnin työpanoksesta keskimäärin vähemmän palkkaa ja palkkaan sidottuja etuuksia kuin mies.

    — Pauli Sumanen (2010). Palkkatasa-arvotutkimuskilpailu. Tasa-arvo.com. [Kirjan "Valhe, Emävalhe, Naisen euro on 80 senttiä" kirjoittaja.] (Sekundaarilähde.)

  • Suomessa "äiti voittaa aina". Yleisen käytännön mukaisesti isälle määrätään joka toisen viikonlopun tapaamisoikeus. Onko tämä standardi lapsen parhaaksi ja kuka tai mikä tämän standardin on luonut, jää arvoitukseksi. En tiedä psykologista tutkimusta tai muuta perustetta, joka puoltaisi tätä käytäntöä. – –

    Isä joutuu siis yleensä ennemmin tai myöhemmin "ota tai jätä" -tilanteeseen. Ei ole ihme, jos hän joskus "heittää hanskat naulaan", itkee ja toteaa: "Olkoon, en jaksa enää!" – –

    Viimeaikoina isät ovat kuitenkin rohkaistuneet vaatimaan sitkeämmin oikeuksiaan lapsiinsa, vaikka viranomaisasenteiden konservatiivisuuden takia kamppailu tuntuu usein taistelulta tuulimyllyjä vastaan. – –

    Oikeus määrää lapset siis yleensä rutiininomaisesti äidin luokse asumaan, vaikka vanhemmilla säilyisi yhteishuoltajuus eikä isässä olisi moitittavaa. Näin menetellään jopa, vaikka äidistä voitaisiin osoittaa vikoja ja puutteita tiettyyn, hyvinkin äärimmäiseen rajaan saakka. Käytännössä tällainen yhteishuoltajuus tarkoittaa äidin yksinmääräämisoikeutta, isä voidaan syrjäyttää lähes täysin. – –

    Suomessa on siis tavaton määrä isiä, jotka haluaisivat elää lastensa kanssa myös päivittäistä arkea, mutta joille se on heistä riippumattomista syistä, useimmiten lasten äidin toimesta mahdotonta.

    — Selja-Anneli Mansnerus (2005). Isien asema huoltajuuskiistoissa huono. [Psykologi.] (Lähde. Sekundaarilähde.)

  • Kirjailija Sofi Oksasen mukaan tyypillinen suomalainen mies ei osaa ilmaista tunteitaan kuin väkivaltaan turvautumalla (IL 24.11.) – – Todellisuudessa kaikki tilastot ja tutkimukset osoittavat, että ylivoimainen valtaosa suomalaismiehistä viettää täysin rauhanomaista elämää, joten tyypillinen suomalainen mies ei ilmaise tunteitaan väkivaltaisesti. – –

    Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tuoreen selvityksen mukaan naisten kuolleisuus henkirikoksiin on Suomessa Euroopan Unionin yhdenneksitoista korkein, kun miesten kuolleisuus henkirikoksiin on unionin seitsemänneksi korkein. – – Pidän Oksasen valheellista väitettä törkeän seksistisenä, miesvihamielisenä ja äärimmäisen loukkaavana.

    — Juuso Erno (2009). Sofi Oksasen seksismi on tuomittava! Iltalehti. (Sekundaarilähde.)

  • Eli minä kysyn sinulta Suomen mies: oletko valmis taistelemaan kuolemaan saakka, oletko valmis uhraamaan henkesi rouva Airiston, rouva Istalan, näiden muiden Suomen neitojen puolesta? Ja voinhan minä saman tien vastatakin. Taitaisi olla pieni se porukka suomalaisia miehiä, joka olisi valmis viisi vuotta istumaan hangessa näiden itsekkäiden, omaa etuaan ajavien, meitä miehiä haukkuvien suomalaisten naisten puolesta. Omasta puolestani lisään, että olisin valmis panemaan upseerinkunniani peliin vain silloin, jos tietäisin, että takanani on uskollinen, ahkera, minua kunnioittava nainen Thaimaasta, Kiinasta tai Japanista. Suomalaisen naisen takia en hädän hetkellä viitsisi edes saappaitani kiillottaa.

    — Matti Mäkelä (1995). Miehen tie. Teoksessa Kaksi vaimoa ja muita kirjoituksia. Helsinki: WSOY. (Sekundaarilähde.)

  • Poikien ja miesten huonompi koulu- ja opiskelumenestys on kuitenkin yksi merkittävimmistä tasa-arvo-ongelmista Suomessa. Siitä ei ole puhuttu tarpeeksi mediassa, eivätkä viranomaiset ole ryhtyneet toimiin epäkohdan korjaamiseksi. – – Pisa-tutkimukset osoittavat, että sukupuolten välinen ero koulumenestyksessä ja oppimistuloksissa on poikkeuksellisen suuri Suomessa. Valtaosa koulupudokkaista on poikia ja monella pojalla syrjäytymiskierre alkaa juuri kouluiässä.

    — Juuso Erno (7.11.2009). Mielipidekirjoitus. Kaleva. (Sekundaarilähde.)

  • Sirnö ja Auvinen myöntävät, että naisjärjestöt ovat kiinnostuneita nimenomaan naisiin kohdistuvista epäkohdista. Naisjärjestöt eivät siis ole mitään yleisiä tasa-arvojärjestöjä, vaan ennen muuta naisten etujärjestöjä. Tästä syystä on selvää, että miesjärjestöille on annettava nykyistä vaikutusvaltaisempi rooli tasa-arvoasioiden käsittelyssä. Nykyisin esimerkiksi Tasa-arvoasian neuvottelukunnan (TANE) pysyvinä asiantuntijoina on vain naisjärjestöjen edustajia. – –

    Myös valtiovallan kansalaisjärjestöille tasa-arvon edistämistä varten myöntämä taloudellinen tuki on vastedes jaettava tasan nais- ja miesjärjestöjen kesken. Nyt siitä pääsevät nauttimaan vain naisjärjestöt.

    — Juuso Erno (11.2.2010). Tasa-arvoasioissa on kuultava myös miesjärjestöjä. Helsingin Sanomat. (Sekundaarilähde.)